Kunnissa tarvitaan omistajaohjausta

Useimmat ihmiset muistavat pääministeri Vanhasen, valtionvarainministeri Kataisen ja kauppa- ja teollisuusministeri Pekkarisen puheet siitä miten valtio yhtenä suurimmista Stora Enson omistajista ei muka voi mitenkään vaikuttaa siihen miten yhtiö toimii lakkauttaessaan kannattavaa Kemijärven sellutehdasta.
Eilen törmättiin Järvenpään valtuustossa samaan asiaan ja ehkä vielä brutaalimmalla tavalla. Käsittelyssä olleen johdon raportin yhteydessä nostin keskusteluun kaupungin osittain omistamissa yhtiöissä tapahtuneet kummallisuudet ja kysyin miten niiden toimintaa ohjataan vai ohjataanko ollenkaan.
Kyse oli Kiljavan sairaalayhtiön palvelutuottajan valinnasta, jossa ns. kilpailun on voittanut MedOne Oy, joka tunnetaan terveydenhoitolan työvoiman vuokrausfirmana ja pitkälle viedystä verokeinottelusta. Sairaala on myös häätämässä alueella toimivan päiväkodin tehdäkseen tilaa yksityiselle palveluyritykselle.
Toinen asia koski kaupungin osittain omistamaa aikuiskoulutusta järjestävää Adulta Oy:tä, joka on ulkoistamassa yksityiselle ruokalaketjulle laitoksen ruokalatoiminnan, joka on laitoksen kannattavin osa. Toimenpidettä ollaan tekemässä keskustelematta työntekijöiden kanssa.
Sosialidemokraattisen kaupunginjohtajan vastaus kysymyksiin oli kerrassaan tyrmäävä. Hän ilmoitti, että yhtiöitettyjen toimintojen käsittely ei kuulu kaupunginvaltuustolle, piste. Valtuusto ei siis tämän korkean virkamiehen mukaan ole edes oikeutettu saamaan tietoa kaupungin omistamissa yhtiöissä toteutettavasta politiikasta.
En kuitenkaan jättänyt asia siihen, vaan tein asian korjaamiseksi aloitteen, jossa esitin, että Järvenpään kaupungille laaditaan pikaisesti valtuuston käsiteltäväksi ja päätettäväksi linjaukset omistajaohjauksen demokraattisista periaatteista sekä ohjeet siitä miten valtuustoa ja lautakuntia informoidaan riittävällä tavalla ja tarpeeksi ajoissa kaupungin omien ja kuntien yhdessä omistamien kuntayhtymien, liikelaitosten ja osakeyhtiöiden toiminnasta ja suunnitelmista.

Vaalilakien uudistuksella kavennetaan demokratiaa

Hesari julkaisi tänään yleisönosastossa alla olevan kirjoitukseni mielestäni tärkeästä asiasta.

Tiedot vaalilakien muutosten valmistelusta kertovat valtapuolueiden pyrkimyksestä säätiöidä eduskuntapaikat itselleen. Vaalipiirien välisten erojen tasoittamisen varjolla ollaan vaalilakiin tuomassa neljän prosentin äänikynnystä ja vaaliliittojen kieltoa. Tällaisilla muutoksilla pyritään estämään uusien puolueiden nousu eduskuntaan ja varmistamaan nykyisten suurten puolueiden asemat.

Äänikynnys ja vaaliliittojen kieltäminen vaikeuttaisivat kansalaisten mahdollisuuksia ilmaista tyytymättömyytensä harjoitettuun politiikkaan nostamalla eduskuntaan uusia puolueita. Uusien valtakunnallisten puolueiden ohella tällaiset rajoitukset voivat estää laajaakin kannatusta nauttivien alueellisten liikkeiden edustajien pääsyn eduskuntaan. Tällainen vaihtoehtojen rajoittaminen on ristiriidassa kansalaisten osallistumista ja äänestysaktiivisuutta korostavien juhlapuheiden kanssa.

Esitettyjen muutosten sijaan vaalilakeja voidaan muuttaa ja niitä on tarve muuttaa demokratiaa parantavaan suuntaan. Vaalipiirien välisiä eroja suhteellisuuden toteutumisessa voidaan tasoittaa valtakunnallisella tasauspaikkajärjestelmällä. Tämä voisi tarkoittaa esimerkiksi sitä, että 200 kansanedustajasta 20 valittaisiin tasoituspaikoilla, joilla parannettaisiin todellisen äänimäärien mukaisen vaalituloksen kuvastumista myös eduskuntapaikkojen jakautumisessa. Tasauspaikkajärjestelmä voidaan toteuttaa ilman, että lakiin lisätään mitään äänikynnystä tai vaaliliittojen kieltoa.

Tasapuolisuutta rahoitukseen

Vaalilain muutoshankkeiden lisäksi valtapuolueiden asemaa on jo pönkitetty monilla muillakin tavoilla. Eduskuntapuolueet nostivat puoluetuen määrärahoja viime vuonna 44prosentilla. Ne ovat keskittäneet sanomalehtituen pelkästään eduskuntapuolueiden lehdille. Eduskuntapuolueet ovat alkaneet jakaa myös osan kehitysyhteistyön määrärahoista vain itselleen. Lisäksi eduskuntapuolueet kahmivat valtaosan naisjärjestöjen, nuorisojärjestöjen, vapaan sivistystyön ja eräistä muista määrärahoista.

Demokratian nimissä valtion pitäisi tukea taloudellisesti myös niitä puolueita, jotka eivät ole edustettuina eduskunnassa. Tai sitten kaikkien pitäisi tulla toimeen omillaan ilman yhteiskunnan tukea.