Suomen hallitukset väriskaalasta riippumatta ovat pyrkineet viemään maatamme EU:n ytimeen. Tälle tavoitteelle ei ole määritetty minkäänlaista hintalappua. Sinne pyritään, maksoi mitä maksoi. Ja kyllä se maksaakin.
Viime vuoden toukokuussa pääministeri Katainen kertoi käytyään erään EU:n ytimiin kuuluvan konklaavin kokouksessa, että Suomen takausvastuille on asetettu 1,9 miljardin yläraja ja että lisää vastuita ei voi tulla, koska jatkossa niitä ei edes harkita ilman täysimääräisiä vakuuksia. Vuottakaan ei ole kulunut kun EU:n väliaikaisen ja nyttemmin pysyvän vakausmekanismin (EVM) vastuut Suomelle ovat viimeisten arvioiden mukaan nousseet jo yli 50 miljardin euron. Oikeita vakuuksia Suomi ei ole saanut eurollekaan, puhumattakaan täysimääräisistä vakuuksista. Vain epämääräisiä lupauksia, joiden realisoituminen voi tulla kyseeseen vuosikymmenten jälkeen, jos milloinkaan.
Mikään EU:n kehityksessä ei viittaa siihen, että Suomen vastuiden kasvaminen olisi pysähtymässä. Suomi on viety satimeen, josta Katainen ja kumppanit eivät osaa pois, jos haluavatkaan.
Tämä tarkoittaa myös sitä, että vastuut EU:n vakauspolitiikasta kaatuu konkreettisesti tavallisten suomalaisten kannettavaksi. Hallitus on kehysriihessään leikkaamassa kansalaisilta tämän vuoden leikkausten lisäksi jopa 5 miljardia euroa. Tämä on lisättävä EU-satimessa hankittuihin vastuisiin.
Lisää lunta tupaan kansalaisille on tulossa niin sanotun kuntauudistuksen nimissä suunnitteilla olevassa rankassa hyvinvointipalvelujen romuttamishankkeessa. Kuntien pakoliitokset, palvelujen karsiminen ja yksityistäminen ovat lisähintaa EU:n kriisistä.
Hallituksen ministerit toistavat kuin papukaijat lähes ainoana perustelunaan, että näin on tehtävä, kun näin on tehtävä. Vain satimessa oleva voi olla näin näköalaton.
tiistai, 28. helmikuuta 2012
torstai, 9. helmikuuta 2012
Kunnat tarvitsevan lisää resursseja – ei pakkoliitoksia
Kataisen hallituksen suunnitelmat karsia kuntien määrä koko maassa 336:sta alle 70:een, ei perustu asukkaiden tarpeisiin eikä tuo mitään helpotusta kunnallisten palvelujen ongelmiin. Uudellamaalla tämän järjettömän hankkeen toteutuminen merkitsisi sitä, että jäljelle jäisi vain 9 kuntaa. Hankkeen tavoitteena on leikata kunnilta miljardeja euroja, jopa kymmenien tuhansien työpaikkojen vähentämistä ja lähipalvelujen karsimista.
Kuntaministerin asettaman työryhmän raportti osoittaa, että kuntien tappolista aiotaan ajaa tarvittaessa läpi pakolla, jos kunnat eivät vapaaehtoisesti suostu lopettamaan itseään. Asukkaita ei ole tarkoitus kuulla missään vaiheessa.
Kuntien raju vähentäminen ei perustu asukkaiden palvelutarpeiden konkreettiseen selvittämiseen. Päivähoidon, vanhustenpalvelujen, terveysasemien ja muiden peruspalvelujen arki ja lisäresurssien tarpeet on sivuutettu kylmästi.
Kuntien ja lähipalvelujen lopettamisohjelma on osa hallituksen ja Euroopan unionin politiikkaa, jolla pyritään keskittämään palveluja ja päätösvaltaa niin, että julkisia menoja karsitaan ja luodaan siten lisää markkinoita yksityisille yrityksille.
Kuntalaiset eivät tarvitse jättikuntia vaan parempia palveluja, kattavaa lähipalvelujen verkostoa, lisää työntekijöitä palveluihin ja toimivaa lähidemokratiaa. SKP ei hyväksy kokoomusministerin johdolla valmisteltua kuntarakenteen romuttamista, vaan vaatii sen sijaan valtiolta toimia kuntien palvelujen rahoituksen lisäämiseksi muun muassa kiristämällä suurituloisten verotusta ja laittamalla pääomatulot kuntaveron piiriin.
Ihmetellä sopii miksi SDP:n, Vasemmistoliiton ja vihreiden edustajat ovat kuntauudistuksessa alistuneet täysin kokoomuksen vietäväksi. Tulevissa kuntavaaleissa tulee Järvenpäässä olemaan mukana vasemmistolainen vaihtoehto, joka kantaa huolta lähipalveluista ja kuntalaisten oikeuksista.
Kuntaministerin asettaman työryhmän raportti osoittaa, että kuntien tappolista aiotaan ajaa tarvittaessa läpi pakolla, jos kunnat eivät vapaaehtoisesti suostu lopettamaan itseään. Asukkaita ei ole tarkoitus kuulla missään vaiheessa.
Kuntien raju vähentäminen ei perustu asukkaiden palvelutarpeiden konkreettiseen selvittämiseen. Päivähoidon, vanhustenpalvelujen, terveysasemien ja muiden peruspalvelujen arki ja lisäresurssien tarpeet on sivuutettu kylmästi.
Kuntien ja lähipalvelujen lopettamisohjelma on osa hallituksen ja Euroopan unionin politiikkaa, jolla pyritään keskittämään palveluja ja päätösvaltaa niin, että julkisia menoja karsitaan ja luodaan siten lisää markkinoita yksityisille yrityksille.
Kuntalaiset eivät tarvitse jättikuntia vaan parempia palveluja, kattavaa lähipalvelujen verkostoa, lisää työntekijöitä palveluihin ja toimivaa lähidemokratiaa. SKP ei hyväksy kokoomusministerin johdolla valmisteltua kuntarakenteen romuttamista, vaan vaatii sen sijaan valtiolta toimia kuntien palvelujen rahoituksen lisäämiseksi muun muassa kiristämällä suurituloisten verotusta ja laittamalla pääomatulot kuntaveron piiriin.
Ihmetellä sopii miksi SDP:n, Vasemmistoliiton ja vihreiden edustajat ovat kuntauudistuksessa alistuneet täysin kokoomuksen vietäväksi. Tulevissa kuntavaaleissa tulee Järvenpäässä olemaan mukana vasemmistolainen vaihtoehto, joka kantaa huolta lähipalveluista ja kuntalaisten oikeuksista.
maanantai, 6. helmikuuta 2012
Sosiaalinen media ja vaalit
Vaalikampanjointi on siirtynyt entistä suuremmassa määrin sosiaaliseen mediaan. Erityisen innokkaasti facebookia ja muita uusia käteviä, tehokkaita ja halpoja välineitä on käytössä menossa olevan presidentinvaalin yhteydessä. Sadat tuhannet kaverit vakuuttavat toisilleen oman ehdokkaan erinomaisuutta tai arvostelevat vastaehdokasta. Vaikka näissä keskusteluissa tulee paljon ylilyöntejä ja ruokitaan toisinaan ihmisten alimpia vaistojakin, on niissä se hyvä puoli, että politiikka on laajasti kansalaisten keskuudessa eikä se ole enää vain ylhäältä tulevaa argumentointia.
Toisenlaiseen ylilyöntiin vaalikampanjoinnissa törmäsin presidentinvaalin ensimmäisen kierroksen varsinaisena vaalipäivänä. Erään järvenpääläisen vaalilautakunnan puheenjohtaja laittoi lautakunnasta facebook-seinälleen ilmoituksen, jossa oli hänen oman puolueensa ehdokkaan vaalitunnus sekä ilmoitus siitä, että äänestäjiä on käynyt vähän ja kehotus lähtemään äänestämään. Tämä ilmoitus tavoitti lähes kaksituhatta hänen fb-kaveriaan. Näkyvän paikallispoliitikon tekemällä kehotuksella saattaa olla vaalien kannalta merkitystäkin.
Esitin keskusteluketjussa huoleni tällaisen toiminnan lainmukaisuudesta, mutta en saanut vastakaikua ja siksi otin yhteyttä Järvenpään keskusvaalilautakuntaan. Keskusvaalilautakunnan lakiasiantuntemus ei kuitenkaan yltänyt sille tasolle, että asiassa olisi ryhdytty toimenpiteisiin ja siksi otin yhteyttä oikeusministeriöön.
Oikeusministeriöstä tulikin selkeä kannanotto ja kehotus ohjeistaa vaalilautakuntia ja Järvenpään keskusvaalilautakunta on myös ilmoittanut välittävänsä ministeriön ohjeistuksen vaalilautakunnille. Asia on siis kunnossa toisen kierroksen vaalipäivän osalta ja tulevaisuudessa muun muassa kunnallisvaalien osalta, joissa tällaisilla kehotuksilla voi olla isompikin merkitys.
Oikeusministeriön laatimien vaaliohjeiden ja vaalilain mukaan vaalilautakuntien jäsenet ovat virantoimituksessa vaaleja toimittaessaan. Tähän tapaukseen rinnastettavasta ennakkotapauksesta on oikeuskanslerin lausunto vuodelta 1981, jossa todetaan muun muassa, että vaalilautakunnan jäseneltä vaadittavaan puolueettomuuteen soveltuu huonosti, jos hän samalla toimii jonkin puolueen oletettujen kannattajien äänestämiseen kehottajana tai sellaisen toiminnan avustajana ja että vaalilautakunnan jäsenen tulisi vaalilautakunnassa ollessaan suorittaa vain vaaliviranomaiselle lain mukaan kuuluvia tehtäviä.
Tällaisten viestien lähetteleminen vaalilautakunnista ei ole hyväksyttävää siinäkään mielessä, että rajanveto sille mitä voi lähettää ja mitä ei, on mahdotonta. Onhan lautakunnilla käytössään tietoja, jotka ovat vaalitoimituksen aikana salassa pidettäviä, kuten vaaliluetteloiden tiedot.
Suomalainen demokratia-raukka on riittävästi ryvetetty erilaisilla vaalirahoitus-skandaaleilla, ettei se kaipaa enää lisää sellaista toimintaa, joka saattaisi vaalilautakuntien luotettavuuden vähääkään kyseenalaiseksi.
Sen tämä episodi osoitti, että facebook-kaveruus ei ole kestävää laatua. Se ei kestä kritiikkiä. Kyseinen vaalilautakunnan puheenjohtaja poisti minut kavereittensa joukosta;)
Toisenlaiseen ylilyöntiin vaalikampanjoinnissa törmäsin presidentinvaalin ensimmäisen kierroksen varsinaisena vaalipäivänä. Erään järvenpääläisen vaalilautakunnan puheenjohtaja laittoi lautakunnasta facebook-seinälleen ilmoituksen, jossa oli hänen oman puolueensa ehdokkaan vaalitunnus sekä ilmoitus siitä, että äänestäjiä on käynyt vähän ja kehotus lähtemään äänestämään. Tämä ilmoitus tavoitti lähes kaksituhatta hänen fb-kaveriaan. Näkyvän paikallispoliitikon tekemällä kehotuksella saattaa olla vaalien kannalta merkitystäkin.
Esitin keskusteluketjussa huoleni tällaisen toiminnan lainmukaisuudesta, mutta en saanut vastakaikua ja siksi otin yhteyttä Järvenpään keskusvaalilautakuntaan. Keskusvaalilautakunnan lakiasiantuntemus ei kuitenkaan yltänyt sille tasolle, että asiassa olisi ryhdytty toimenpiteisiin ja siksi otin yhteyttä oikeusministeriöön.
Oikeusministeriöstä tulikin selkeä kannanotto ja kehotus ohjeistaa vaalilautakuntia ja Järvenpään keskusvaalilautakunta on myös ilmoittanut välittävänsä ministeriön ohjeistuksen vaalilautakunnille. Asia on siis kunnossa toisen kierroksen vaalipäivän osalta ja tulevaisuudessa muun muassa kunnallisvaalien osalta, joissa tällaisilla kehotuksilla voi olla isompikin merkitys.
Oikeusministeriön laatimien vaaliohjeiden ja vaalilain mukaan vaalilautakuntien jäsenet ovat virantoimituksessa vaaleja toimittaessaan. Tähän tapaukseen rinnastettavasta ennakkotapauksesta on oikeuskanslerin lausunto vuodelta 1981, jossa todetaan muun muassa, että vaalilautakunnan jäseneltä vaadittavaan puolueettomuuteen soveltuu huonosti, jos hän samalla toimii jonkin puolueen oletettujen kannattajien äänestämiseen kehottajana tai sellaisen toiminnan avustajana ja että vaalilautakunnan jäsenen tulisi vaalilautakunnassa ollessaan suorittaa vain vaaliviranomaiselle lain mukaan kuuluvia tehtäviä.
Tällaisten viestien lähetteleminen vaalilautakunnista ei ole hyväksyttävää siinäkään mielessä, että rajanveto sille mitä voi lähettää ja mitä ei, on mahdotonta. Onhan lautakunnilla käytössään tietoja, jotka ovat vaalitoimituksen aikana salassa pidettäviä, kuten vaaliluetteloiden tiedot.
Suomalainen demokratia-raukka on riittävästi ryvetetty erilaisilla vaalirahoitus-skandaaleilla, ettei se kaipaa enää lisää sellaista toimintaa, joka saattaisi vaalilautakuntien luotettavuuden vähääkään kyseenalaiseksi.
Sen tämä episodi osoitti, että facebook-kaveruus ei ole kestävää laatua. Se ei kestä kritiikkiä. Kyseinen vaalilautakunnan puheenjohtaja poisti minut kavereittensa joukosta;)
keskiviikko, 21. joulukuuta 2011
Hyssyttelyä, salailua ja lehmänkauppoja
Järvenpään kaupunginjohtaja Kukkonen sai toisen varoituksen kolmen vuoden sisään esiintymisestään päihtyneenä työtehtäviin kuuluvana aikana. Sitä ennen hän kärähti ratista. Kaupunginhallitus on molemmilla kerroilla painanut asian villaisella ja antanut Kukkoselle vielä yhden mahdollisuuden.
Vuonna 2008 annettu varoitus ja siihen liittyvät asiakirjat salattiin ja niin näyttää tapahtuneen nytkin. Julkisuuslain perusteella tällaiset asiakirjat ovat kuitenkin julkisia, onhan kyseessä erittäin vakava kaupungin ja kuntalaisten asioiden hoitoon liittyvä kysymys.
Kolme vuotta sitten riittävä määrä kaupunginvaltuutettuja teki kuntalain 25§ mukaisen aloitteen kaupunginjohtajan luottamuksen selvittämiseksi. Siinä vaadittiin tilapäisen valiokunnan perustamista selvittämään pitkään jatkuneen kaupunginjohtajan toiminta- ja johtamistapaan liittyvää tyytymättömyyttä ja epäilyksiä hänen kyvyistään johtaa hallintoa, taloudenhoitoa ja muuta toimintaa. Myös hänen jo pidempään jatkunut viranhoitoon liittynyt ja siihen vaikuttanut ongelmallinen käyttäytyminen haluttiin selvittää. Tässä viitattiin alkoholinkäyttöön.
Asiaa käsiteltäessä valtuutetuilta salattiin paitsi kaupunginhallituksen varoituspäätös myös siihen liittyvä toimialajohtajien kirjelmä. Nämä asiakirjat olisivat olleet aivan välttämättömiä, jotta valtuutetuilla olisi ollut oikea kuva ongelman vakavuudesta ja asioita olisi voitu saada paremmalle tolalle kaupungissa. Mutta kuten tunnettua valtuuston enemmistö ei halunnut väliaikaisen valiokunnan asettamista, vaan päästi Kukkosen kuin koiran veräjästä. Olen metsästänyt kyseistä kirjelmää, mutta kaupungin asiakirjojen arkistoinnista vastaava virkamies väittää, ettei sellaista löydy, vaikka myöntää sen olemassa olon. On tarpeen kysyä miksi kirjelmää, joka on osoitettu kaupungille, ei ole viety diariin?
Toimialajohtajien kirjelmän allekirjoittaneet ovat saaneet tuntea rehellisyytensä nahoissaan. Jotkut ovat saaneet lähteä kaupungin palveluksesta kuluneen kolmen vuoden aikana. Kosto on ollut hirmuinen. Tämä kertoo paljon siitä millä tolalla asiat kaupungissa ovat.
Asiaan liittynee myös poliittisia lehmänkauppoja. Vuoden 2008 syksyllä valittiin kaksi korkeaa virkamiestä: talouspäällikkö, jota ei pitänyt valita ollenkaan ja apulaiskaupunginjohtaja. Viimeisimmän varoituksen jälkeen avattiin pitkäaikaisen pätevän opetusjohtajan virka jollekin sopivammalle.
Kaikkein vakavin kysymys kaupungin ylimmän johdon toiminnan holtittomuudessa liittyy kaupunginjohtaja kykyyn johtaa kaupungin toimintaa ja suhteita muihin tahoihin. Tähän viittasi vuoden 2008 aloitteentekijät. Kaupunginjohtajasta on julkisudessa huono kuva, eikä se salailemalla parane. Ei julkisuudessa oleva kuva saattaa olla vielä huonompi. Kaupunginjohtajan asema on heikko.
Heikko johtaja on huono kaupungin edusmies ja joutuu helposti heikkouksineen niin sanotusti isojen poikien taskuun. Muun muassa Perhelän korttelin kaavoituksessa ja rakentamisessa on kyse valtavan suurista rahoista, terveystalon urakointi on mittasuhteiltaan 50 miljoonaa euroa jne..
Haluan heittää näillä kysymyksillä nykyisille valtuutetuille ja kaupunginhallituksen jäsenille vakavan haasteen kurssin muuttamiseksi avoimemmaksi ja demokraattisemmaksi. En nimittäin usko, että asiat paranevat hyssyttelemällä ja piilottelemalla.
Vuonna 2008 annettu varoitus ja siihen liittyvät asiakirjat salattiin ja niin näyttää tapahtuneen nytkin. Julkisuuslain perusteella tällaiset asiakirjat ovat kuitenkin julkisia, onhan kyseessä erittäin vakava kaupungin ja kuntalaisten asioiden hoitoon liittyvä kysymys.
Kolme vuotta sitten riittävä määrä kaupunginvaltuutettuja teki kuntalain 25§ mukaisen aloitteen kaupunginjohtajan luottamuksen selvittämiseksi. Siinä vaadittiin tilapäisen valiokunnan perustamista selvittämään pitkään jatkuneen kaupunginjohtajan toiminta- ja johtamistapaan liittyvää tyytymättömyyttä ja epäilyksiä hänen kyvyistään johtaa hallintoa, taloudenhoitoa ja muuta toimintaa. Myös hänen jo pidempään jatkunut viranhoitoon liittynyt ja siihen vaikuttanut ongelmallinen käyttäytyminen haluttiin selvittää. Tässä viitattiin alkoholinkäyttöön.
Asiaa käsiteltäessä valtuutetuilta salattiin paitsi kaupunginhallituksen varoituspäätös myös siihen liittyvä toimialajohtajien kirjelmä. Nämä asiakirjat olisivat olleet aivan välttämättömiä, jotta valtuutetuilla olisi ollut oikea kuva ongelman vakavuudesta ja asioita olisi voitu saada paremmalle tolalle kaupungissa. Mutta kuten tunnettua valtuuston enemmistö ei halunnut väliaikaisen valiokunnan asettamista, vaan päästi Kukkosen kuin koiran veräjästä. Olen metsästänyt kyseistä kirjelmää, mutta kaupungin asiakirjojen arkistoinnista vastaava virkamies väittää, ettei sellaista löydy, vaikka myöntää sen olemassa olon. On tarpeen kysyä miksi kirjelmää, joka on osoitettu kaupungille, ei ole viety diariin?
Toimialajohtajien kirjelmän allekirjoittaneet ovat saaneet tuntea rehellisyytensä nahoissaan. Jotkut ovat saaneet lähteä kaupungin palveluksesta kuluneen kolmen vuoden aikana. Kosto on ollut hirmuinen. Tämä kertoo paljon siitä millä tolalla asiat kaupungissa ovat.
Asiaan liittynee myös poliittisia lehmänkauppoja. Vuoden 2008 syksyllä valittiin kaksi korkeaa virkamiestä: talouspäällikkö, jota ei pitänyt valita ollenkaan ja apulaiskaupunginjohtaja. Viimeisimmän varoituksen jälkeen avattiin pitkäaikaisen pätevän opetusjohtajan virka jollekin sopivammalle.
Kaikkein vakavin kysymys kaupungin ylimmän johdon toiminnan holtittomuudessa liittyy kaupunginjohtaja kykyyn johtaa kaupungin toimintaa ja suhteita muihin tahoihin. Tähän viittasi vuoden 2008 aloitteentekijät. Kaupunginjohtajasta on julkisudessa huono kuva, eikä se salailemalla parane. Ei julkisuudessa oleva kuva saattaa olla vielä huonompi. Kaupunginjohtajan asema on heikko.
Heikko johtaja on huono kaupungin edusmies ja joutuu helposti heikkouksineen niin sanotusti isojen poikien taskuun. Muun muassa Perhelän korttelin kaavoituksessa ja rakentamisessa on kyse valtavan suurista rahoista, terveystalon urakointi on mittasuhteiltaan 50 miljoonaa euroa jne..
Haluan heittää näillä kysymyksillä nykyisille valtuutetuille ja kaupunginhallituksen jäsenille vakavan haasteen kurssin muuttamiseksi avoimemmaksi ja demokraattisemmaksi. En nimittäin usko, että asiat paranevat hyssyttelemällä ja piilottelemalla.
sunnuntai, 11. joulukuuta 2011
Mitä maksaa Lauri Lylyn singneeraus?
Erilaisissa huutokaupoissa maailmalla kaupitellaan joidenkin kuuluisuuksien singneerauksia. Joistakin harvinaisuuksista saatetaan maksaa miljooniakin. Mutta sellaiset summat ovat pelkää nappikauppaa, kun tarkastellaan miten kalliiksi duunareille tuli SAK:n puheenjohtajan Lauri Lylyn singneeraus, kun hän allekirjoitti ns. raamisopimukseen perustuvan työmarkkinaratkaisun.
Lyly saa kunnian olla tämän kolumnin syntipukki siitä syytä, että hän on tätä raamisopimusta kaikkein innokkaimmin markkinoinut. Tosiasiassa raamisopimus on osa hallituspolitiikkaa ja sen takana on koko hallituskoalitio vasemmistoliitosta kokoomukseen. SAK:n entinen puheenjohtaja Lauri Ihalainen istuu hallituksessa ainoana tarkoituksenaan hiljentää ay-liike.
Lyly mainosti syntynyttä ratkaisua historiallisen kattavaksi. Tämä tekeekin siitä työntekijäpuolen kannalta historiallisen kalliin, koska ani harva tulee saamaan raamin ylittäviä palkankorotuksia. Monet eivät saa sopimukseen kuuluviakaan senttosia, koska isolta osin valta työpaikkakohtaisen osuuden jakamisesta jäi työnantajille.
Sopimus johtaa siihen, että kolmena perättäisenä vuotena reaaliansiot tulevat alenemaan ja se on se iso lasku, jonka työntekijät maksavat Lylyn singneerauksesta. Tänä vuonna ansiotasoindeksi on noussut tammi-syyskuussa viime vuoden samasta ajankohdasta 2,7 prosenttia. Samana aikana kuluttajahintaindeksi nousi 3,5 prosenttia, samoin lokakuussa verrattuna viime vuoden lokakuuhun. Reaaliansiot siis alenevat tänä vuonna vähintään 0,8 prosenttia.
Vuonna 2012 palkankorotukset ovat 2,4 prosenttia + 150 euron kertaerä. Ansiotason nousu olisi siten 2,8 prosenttia Valtionvarainministeriön virallinen inflaatioennuste ensi vuodelle on 3,3 prosenttia, eli reaaliansiot laskevat 0,5 prosenttia. EU:ssa ennustetaan inflaatiovauhdin kiihtyvän tulevan vuonna.
Vuonna 2013 palkankorotus on 1,9 prosenttia, mutta siitä pitää vähentää tuon 150 euron kertakorvauksen vaikutus, koska se ei jää palkkoihin. Vuoteen 2012 verrattuna ansiotason korotus
on vain 1,5 prosenttia. VM:n virallinen inflaatioennuste vuodelle 2013 on 2,1 prosenttia, joten reaaliansiot laskevat 0,6 prosenttia. Yhteensä reaaliansiot aleneva kolmen vuoden aikana 2 prosenttia. Pakkoraamilla suoritettiin siis sisäinen devalvaatio, eli alennettiin palkkojen ostovoimaa
Tällaisiin tupo-sopimuksiin kuuluu aina propaganda sen työllisyysvaikutuksista. Niin nytkin. Tosiasia on, että sopimuksessa ei ole ainuttakaan pykälää tai lausetta johon vedoten työntekijät ja ay-liike voisi estää irtisanomiset ja lomautukset. Tässä suhteessa arkitodellisuus verrattuna propagandaan onkin erityisen paljastavaa. Samaan aikaan, kun sopimusta allekirjoitetaan, on käynnissä useita tuhansia työntekijöitä koskevat yt-neuvottelut työpaikkojen vähentämiseksi.
Viikko sitten ilmoitettiin hallituksen päättäneen leikata vuonna 1950 ja sen jälkeen syntyneiden eläkkeitä yli kahdella prosentilla rukkaamalla niin sanottua elinaikakerrointa. Ay-johtajat eivät asialle korvaansa lopsauttaneet. Tämä lisää Lylyn allekirjoituksen hintaa rajusti.
Lyly saa kunnian olla tämän kolumnin syntipukki siitä syytä, että hän on tätä raamisopimusta kaikkein innokkaimmin markkinoinut. Tosiasiassa raamisopimus on osa hallituspolitiikkaa ja sen takana on koko hallituskoalitio vasemmistoliitosta kokoomukseen. SAK:n entinen puheenjohtaja Lauri Ihalainen istuu hallituksessa ainoana tarkoituksenaan hiljentää ay-liike.
Lyly mainosti syntynyttä ratkaisua historiallisen kattavaksi. Tämä tekeekin siitä työntekijäpuolen kannalta historiallisen kalliin, koska ani harva tulee saamaan raamin ylittäviä palkankorotuksia. Monet eivät saa sopimukseen kuuluviakaan senttosia, koska isolta osin valta työpaikkakohtaisen osuuden jakamisesta jäi työnantajille.
Sopimus johtaa siihen, että kolmena perättäisenä vuotena reaaliansiot tulevat alenemaan ja se on se iso lasku, jonka työntekijät maksavat Lylyn singneerauksesta. Tänä vuonna ansiotasoindeksi on noussut tammi-syyskuussa viime vuoden samasta ajankohdasta 2,7 prosenttia. Samana aikana kuluttajahintaindeksi nousi 3,5 prosenttia, samoin lokakuussa verrattuna viime vuoden lokakuuhun. Reaaliansiot siis alenevat tänä vuonna vähintään 0,8 prosenttia.
Vuonna 2012 palkankorotukset ovat 2,4 prosenttia + 150 euron kertaerä. Ansiotason nousu olisi siten 2,8 prosenttia Valtionvarainministeriön virallinen inflaatioennuste ensi vuodelle on 3,3 prosenttia, eli reaaliansiot laskevat 0,5 prosenttia. EU:ssa ennustetaan inflaatiovauhdin kiihtyvän tulevan vuonna.
Vuonna 2013 palkankorotus on 1,9 prosenttia, mutta siitä pitää vähentää tuon 150 euron kertakorvauksen vaikutus, koska se ei jää palkkoihin. Vuoteen 2012 verrattuna ansiotason korotus
on vain 1,5 prosenttia. VM:n virallinen inflaatioennuste vuodelle 2013 on 2,1 prosenttia, joten reaaliansiot laskevat 0,6 prosenttia. Yhteensä reaaliansiot aleneva kolmen vuoden aikana 2 prosenttia. Pakkoraamilla suoritettiin siis sisäinen devalvaatio, eli alennettiin palkkojen ostovoimaa
Tällaisiin tupo-sopimuksiin kuuluu aina propaganda sen työllisyysvaikutuksista. Niin nytkin. Tosiasia on, että sopimuksessa ei ole ainuttakaan pykälää tai lausetta johon vedoten työntekijät ja ay-liike voisi estää irtisanomiset ja lomautukset. Tässä suhteessa arkitodellisuus verrattuna propagandaan onkin erityisen paljastavaa. Samaan aikaan, kun sopimusta allekirjoitetaan, on käynnissä useita tuhansia työntekijöitä koskevat yt-neuvottelut työpaikkojen vähentämiseksi.
Viikko sitten ilmoitettiin hallituksen päättäneen leikata vuonna 1950 ja sen jälkeen syntyneiden eläkkeitä yli kahdella prosentilla rukkaamalla niin sanottua elinaikakerrointa. Ay-johtajat eivät asialle korvaansa lopsauttaneet. Tämä lisää Lylyn allekirjoituksen hintaa rajusti.
torstai, 7. huhtikuuta 2011
Miksi harmaan talouden kitkemiseksi ei tehdä mitään?
Suomessa on mittava harmaaksi taloudeksi kutsuttava sektori. Kysymys on talousrikollisuudesta, joka on saanut niin suuret mittasuhteet, että porvaripuolueet eivät enää halua tai uskalla puuttua siihen. Harmaa talous on saanut kasvaa ja rehottaa porvarihallitusten erityissuojeluksessa. Eikä ole kaukaa haettua vetää yhtäläisyysmerkki harmaan talouden menestymisen ja poliittisen korruption välille.
Harmaa talous ei enää ole suureltakaan osin sitä, että joku rakennusduunari tekee samaan aikaan omakotiremonttia ja nostaa työttömyyskorvausta, vaan mittavin talousrikollisuus tapahtuu yritystoiminnan puitteissa. Tämä toiminta on saanut entistä kansainvälisemmät mittasuhteet ja se tapahtuu entistä useammin arvopaperikaupan nimissä.
EU-jäsenyyden peruspilarit - pääomien, tavaroiden, palvelujen ja työvoiman vapaa liikkuvuus – on tarkoittanut sitä, että myös talousrikollisuus on saanut uudet työkalut. On tehty mahdolliseksi harjoittaa vapaasti rikollista toimintaa talouden alalla. EU-jäsenyys on moninkertaistanut harmaan talouden.
Suomen ehkä pätevin harmaan talouden asiantuntijan verotutkija Markku Hirvosen tekemän selvityksen mukaan harmaa talous oli vuonna 2008 jopa 7,5 prosenttia bruttokansantuotteesta, eli noin 14 miljardia euroa salattua tuloa. Veromenetykset olivat noin 5 - 5,5 miljardia euroa. Mitään kestävyysvajetta ei olisi, jos harmaa talous pantaisiin aisoihin.
Veromenetysten lisäksi harmaan talouden laskuja maksavat ne työntekijät, jotka ovat joutuneet tällaisen toiminnan kurimukseen. Heiltä jää saamatta työehtosopimusten mukaiset palkat, ylityökorvaukset, eläkevakuutukset, tapaturmavakuutukset, vuosilomat ja niiden korvaukset jne. Harmaan talouden vaikutus ulottuu myös normaaleissa työsuhteissa olevien työntekijöiden asemaan heikentäen heidän palkka- ja työehtojaan.
Porvarihallitus ei ole tehnyt juuri mitään harmaan talouden kitkemiseksi. Päinvastoin voimavaroja, eli tutkijoita ja tarkastajia on vähennetty ja muitakin resursseja pienennetty. On alkanut kuulua myös esityksiä siitä, että talousrikollisuuteen liittyvät toimintatavat pitäisi laillistaa. Tällaisia ovat vaatimukset siitä, että työttömät voisivat työttömyysturvan lisäksi saada palkkatuloa.
Timo Soinin esitys siitä, että EU:n talouskriisiä pitäisi ratkoa jättämällä työntekijöiden ylityökorvaukset maksamatta, on kuin suoraan hämäräbisneksen käsikirjasta otettu.
SKP vaatii, että harmaan talouden mahdollistavat rakenteet pitää muuttaa. Urakoiden ketjuttaminen pitää kieltää, vuokratyön käyttöä pitää rajoittaa, kunnallisten palvelujen yksityistäminen on lopetettava, ulkomaisille työntekijöille on maksettava sama palkka kuin suomalaisillekin ja pääomatulojen verotus on saatettava samalle viivalle palkkatulojen verotuksen kanssa.
Mistä tunnistaa harmaan talouden suosijan? No siitä, että hän vastustaa sen kuriin laittamista.
Harmaa talous ei enää ole suureltakaan osin sitä, että joku rakennusduunari tekee samaan aikaan omakotiremonttia ja nostaa työttömyyskorvausta, vaan mittavin talousrikollisuus tapahtuu yritystoiminnan puitteissa. Tämä toiminta on saanut entistä kansainvälisemmät mittasuhteet ja se tapahtuu entistä useammin arvopaperikaupan nimissä.
EU-jäsenyyden peruspilarit - pääomien, tavaroiden, palvelujen ja työvoiman vapaa liikkuvuus – on tarkoittanut sitä, että myös talousrikollisuus on saanut uudet työkalut. On tehty mahdolliseksi harjoittaa vapaasti rikollista toimintaa talouden alalla. EU-jäsenyys on moninkertaistanut harmaan talouden.
Suomen ehkä pätevin harmaan talouden asiantuntijan verotutkija Markku Hirvosen tekemän selvityksen mukaan harmaa talous oli vuonna 2008 jopa 7,5 prosenttia bruttokansantuotteesta, eli noin 14 miljardia euroa salattua tuloa. Veromenetykset olivat noin 5 - 5,5 miljardia euroa. Mitään kestävyysvajetta ei olisi, jos harmaa talous pantaisiin aisoihin.
Veromenetysten lisäksi harmaan talouden laskuja maksavat ne työntekijät, jotka ovat joutuneet tällaisen toiminnan kurimukseen. Heiltä jää saamatta työehtosopimusten mukaiset palkat, ylityökorvaukset, eläkevakuutukset, tapaturmavakuutukset, vuosilomat ja niiden korvaukset jne. Harmaan talouden vaikutus ulottuu myös normaaleissa työsuhteissa olevien työntekijöiden asemaan heikentäen heidän palkka- ja työehtojaan.
Porvarihallitus ei ole tehnyt juuri mitään harmaan talouden kitkemiseksi. Päinvastoin voimavaroja, eli tutkijoita ja tarkastajia on vähennetty ja muitakin resursseja pienennetty. On alkanut kuulua myös esityksiä siitä, että talousrikollisuuteen liittyvät toimintatavat pitäisi laillistaa. Tällaisia ovat vaatimukset siitä, että työttömät voisivat työttömyysturvan lisäksi saada palkkatuloa.
Timo Soinin esitys siitä, että EU:n talouskriisiä pitäisi ratkoa jättämällä työntekijöiden ylityökorvaukset maksamatta, on kuin suoraan hämäräbisneksen käsikirjasta otettu.
SKP vaatii, että harmaan talouden mahdollistavat rakenteet pitää muuttaa. Urakoiden ketjuttaminen pitää kieltää, vuokratyön käyttöä pitää rajoittaa, kunnallisten palvelujen yksityistäminen on lopetettava, ulkomaisille työntekijöille on maksettava sama palkka kuin suomalaisillekin ja pääomatulojen verotus on saatettava samalle viivalle palkkatulojen verotuksen kanssa.
Mistä tunnistaa harmaan talouden suosijan? No siitä, että hän vastustaa sen kuriin laittamista.
tiistai, 5. huhtikuuta 2011
Pankit ja keinottelijat maksakoot itse laskunsa
Euroopan talouskriisin ratkaisemiseksi muodostettu Euroopan Rahoitus Vakaus Väline ERVV on tarkoitettu väliaikaiseksi ja se on toiminnassa kesäkuuhun 2013. EVM (Euroopan Vakaus Mekanismi) puolestaan on pysyvä rahoitusväline, joka tulee voimaan heinäkuussa vuonna 2013 ja jonka tarkoitus on korvata nykyiset väliaikaiset rahoitusjärjestelyt. EVM antaa lainaa vaikeuksiin joutuville euromaille heinäkuusta 2013 lähtien. ERVV pystyy lainaamaan noin 250 miljardia ja EVM noin 500 miljardia euroa.
Jotta EVM voisi lainata nuo 500 miljardia, on euromaiden laitettava siihen pääomaa 80 miljardia. Se lisäksi takauksia ja korotusvaltuuksia 620 miljardia, mikä tekee EVM:n todelliseksi suuruudeksi 700 miljardia euroa
Suomen vastuut tulevassa pysyvässä kriisirahastossa (EVM) ovat 12.58 miljardia euroa. Suomen pitää maksaa suoraan käteisenä1.44 miljardia siten, että puolet mainitusta summasta maksetaan kesällä 2013 ja loppu maksetaan kahdessa erässä kahden seuraavan vuoden aikana. Vastuuosuuden loppuosa 11.14 miljardia euroa koostuu annettavista korotusvaltuuksista ja takauksista. Pysyvä vakausrahasto EVM perustetaan EU-sopimuksella ja se on vahvistettava erikseen kaikissa euromaissa.
Tämän hetken kuuma kysymys koskee Suomen osalta lähinnä kahta asiaa eli a) onko Suomi valmis korottamaan ERVV- lainatakauksensa jo tähän mennessä sovitusta 8 miljardista kaksinkertaiseksi eli 16 miljardiin euroon, sekä b) onko Suomi valmis menemään mukaan EVM:ään, jossa sen lainantakausvastuu olisi edellä mainitut 11,14 miljardia euroa ja lisäksi lähes heti kättelyssä riihikuivana 1.44 miljardia euroa.
Käytännössä maan hallitus on jo suostunut em. ehtoihin, vaikka se vaalitaktisesti siirtää lopullisen ratkaisun tekemisen uudelle vaalien jälkeen valittavalle eduskunnalle. Tässä mielessä eduskuntavaalit ovat tärkeät ja suomalaiset voivat niiden kautta ottaa asiaan kantaa. Toista tilaisuutta ei tule
SKP ei hyväksy hyväksyä kumpaakaan mainitusta tähtitieteellisestä rahanpyydyksestä. Suomen ei tule lähteä tällaisiin takauksiin tilanteessa, jossa maan valtionvelka kasvaa muutenkin hallituksen äskettäisen menokehyksen mukaan joka vuosi nettomääräisesti noin kahdeksan miljardia euroa vuosina 2012-15 yltäen 117 miljardiin vuonna 2015.
Kommunistit vastustivat EU:n jäseneksi liittymistä muun muassa siksi, että se vie itsenäisen päätösvallan ja kaventaa demokratiaa.
EU:n perussopimuksessa on pykälä, joka tavallaan suojaa jäsenmaan omaa taloudellista päätösvaltaa ja se kuuluun: ”Jäsenvaltio ei ole vastuussa eikä ota vastatakseen sitoumuksista, joita toisen jäsenvaltion keskushallinnoilla, alueellisilla, paikallisilla tai muilla viranomaisilla, muilla julkisoikeudellisilla laitoksilla tai julkisilla yrityksillä on.”
ERVV:n myöntämä tuki Kreikalle ja Irlannille on EU-maiden itsensä päättämän sopimuksen vastaista. Pidetään nyt edes jostakin periaatteesta kiinni
Jotta EVM voisi lainata nuo 500 miljardia, on euromaiden laitettava siihen pääomaa 80 miljardia. Se lisäksi takauksia ja korotusvaltuuksia 620 miljardia, mikä tekee EVM:n todelliseksi suuruudeksi 700 miljardia euroa
Suomen vastuut tulevassa pysyvässä kriisirahastossa (EVM) ovat 12.58 miljardia euroa. Suomen pitää maksaa suoraan käteisenä1.44 miljardia siten, että puolet mainitusta summasta maksetaan kesällä 2013 ja loppu maksetaan kahdessa erässä kahden seuraavan vuoden aikana. Vastuuosuuden loppuosa 11.14 miljardia euroa koostuu annettavista korotusvaltuuksista ja takauksista. Pysyvä vakausrahasto EVM perustetaan EU-sopimuksella ja se on vahvistettava erikseen kaikissa euromaissa.
Tämän hetken kuuma kysymys koskee Suomen osalta lähinnä kahta asiaa eli a) onko Suomi valmis korottamaan ERVV- lainatakauksensa jo tähän mennessä sovitusta 8 miljardista kaksinkertaiseksi eli 16 miljardiin euroon, sekä b) onko Suomi valmis menemään mukaan EVM:ään, jossa sen lainantakausvastuu olisi edellä mainitut 11,14 miljardia euroa ja lisäksi lähes heti kättelyssä riihikuivana 1.44 miljardia euroa.
Käytännössä maan hallitus on jo suostunut em. ehtoihin, vaikka se vaalitaktisesti siirtää lopullisen ratkaisun tekemisen uudelle vaalien jälkeen valittavalle eduskunnalle. Tässä mielessä eduskuntavaalit ovat tärkeät ja suomalaiset voivat niiden kautta ottaa asiaan kantaa. Toista tilaisuutta ei tule
SKP ei hyväksy hyväksyä kumpaakaan mainitusta tähtitieteellisestä rahanpyydyksestä. Suomen ei tule lähteä tällaisiin takauksiin tilanteessa, jossa maan valtionvelka kasvaa muutenkin hallituksen äskettäisen menokehyksen mukaan joka vuosi nettomääräisesti noin kahdeksan miljardia euroa vuosina 2012-15 yltäen 117 miljardiin vuonna 2015.
Kommunistit vastustivat EU:n jäseneksi liittymistä muun muassa siksi, että se vie itsenäisen päätösvallan ja kaventaa demokratiaa.
EU:n perussopimuksessa on pykälä, joka tavallaan suojaa jäsenmaan omaa taloudellista päätösvaltaa ja se kuuluun: ”Jäsenvaltio ei ole vastuussa eikä ota vastatakseen sitoumuksista, joita toisen jäsenvaltion keskushallinnoilla, alueellisilla, paikallisilla tai muilla viranomaisilla, muilla julkisoikeudellisilla laitoksilla tai julkisilla yrityksillä on.”
ERVV:n myöntämä tuki Kreikalle ja Irlannille on EU-maiden itsensä päättämän sopimuksen vastaista. Pidetään nyt edes jostakin periaatteesta kiinni
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
