Kiljavan sairaalan perustamisessa ja toimintamallin valinnassa tehdyt raskaat virheet ovat nyt kaatumassa osakaskuntien harteille. Sairaalayhtiö painostaa kuntia takaamaan potilasvirrat Attendo MedOnen rahastettavaksi ja sen lisäksi kuntia vaaditaan ottamaan vastuulleen aikaisempien velkavastuiden lisäksi 11 miljoonan euron velat.
Kiljavan sairaalan toiminta perustuu täysin yksityisen bisneksen tekemiseen, jossa kunnilla on vain maksumiehen rooli. Sairaalayhtiö ostaa kaikki palvelut yksityisiltä palvelutuottajilta, joita sairaalan toiminta edellyttää, aina kalusteiden vuokraamista myöten. Tämä malli tekee toiminnasta erittäin kallista. Pelkästään ostoista maksettava arvonlisävero nostaa hintoja noin 20 prosenttia omaa tuotantoa korkeammaksi. Kun tähän lisätään palvelutuottajien voittoprosentit, tulee hintoihin helposti toinen mokoma lisää.
Sairaalayhtiön uhkavaatimukselta vaikuttava esitys ei muuta toimintamallia mitenkään. Rahastus ja tappiokierre saisi jatkua. Jos kunnat alkavat siirtää potilaita terveyskeskuksistaan Kiljavalle, syntyy tilanne, jossa ylläpidetään kaksinkertaista sairaalavarustusta. Kuntoutuspotilaita, joita varten sairaala perustettiin, ei ole kuin murto-osa siitä määrästä, joka päätöstä tehtäessä sanottiin olevan.
Näyttää ilmiselvältä, että sairaala on menossa joka tapauksessa konkurssiin. Ja kun vastuu veloista siirretään kunnille, ovat kuntien päättäjät tekemässä tietoisesti valtavan kuprun kuntatalouksiin. Päättäjien, varsinkin Järvenpäässä, jonka johtajat ovat päävastuussa virheratkaisuista, tulisi nyt ottaa lusikka kauniiseen käteen ja arvioida tapahtunut juurta jaksaen.
On syytä tehdä uudet johtopäätökset. Ylimielisyys ja tumpelointi on syytä nyt laittaa omaan arvoonsa. Adultan toiminnan valvonnassa tapahtunut täydellinen pettäminen ei saa toistua. Virheitä ei pidä peittää uusilla entistä karkeimmilla virheillä.
tiistaina 24. marraskuuta 2009
perjantaina 6. marraskuuta 2009
Ostovoimaa on lisättävä – palkankorotuksiin on varaa
1990-luvun alun lama ja sen jälkihoidon kokemus on historiallisesti lähellä ja toisaalta siltä ajalta kertynyttä tilastotietoa voi käyttää pohjana arvioitaessa kapitalismin nykyiseen kriisiin liittyviä ilmiöitä ja esityksiä sen ratkaisemiseksi. Viime vuosikymmenen alun lamaa hoidettiin periaatteessa kolmea suurta yhteiskuntapalikkaa muuttamalla.
Kyse on uusliberalistisen politiikan peruselementeistä, eli kasvatettiin työttömyys - tai sen annettiin kasvaa - valtaviin mittasuhteisiin ja siitä tehtiin pysyvää, pienennettiin julkisen talouden osuutta kansantaloudessa pääosin leikkaamalla kuntien palveluita ja ryhdyttiin muuttamaan työn ja pääoman välistä tulonjakoa maltillisella tulopolitiikalla.
Toistetaanko vanhat virheet?
Kuluvan syksyn kuluessa on lähtenyt liikkeelle uusi uusliberalismin hyökkäysaalto. Kapitalismin nykykyistä kriisiä pyritään käyttämään hyväksi rakennemuutoksen syventämiseksi ja sementoimiseksi. Suuryhtiöt lopettavat tehtaita ja ilmoittelevat joukkomittaisista irtisanomisista. Viimeksi UPM ja Nokia ilmoittivat tuhansien työntekijöiden irtisanomisista. Työehtosopimusneuvotteluissa työnantajat ovat ottaneet entistä härskimmät vaatimukset päiväjärjestykseen esittämällä vaatimuksia palkkojen alentamisesta.
Ay-liikkeestä on kiinni se toistetaanko samat virheet ja työntekijöiden kannalta vielä ankarampina, kuin 90-luvun alussa. Annetaanko tulonjaon vääristymän syventyä ja työttömyyden taas räjähtää käsiin?
Yritysten taseet pullistelevat euroista
Tulonjaon muuttuminen yritysten voittojen hyväksi näkyy tilastoissa siten, että palkkatulojen osuus kansantulosta on radikaalisti alentunut 1970 luvun alusta jatkuneen myönteisen kehityksen jälkeen 90-luvun taitteen dramaattisen romahduksen seurauksena reilusti alentuneena tasona.
Yritysten voitot ovat vastaavasti kasvaneet jopa käsittämättömiin mittasuhteisiin. Kymmenenä viimeksi kuluneena (1999-2008) vuotena yritysten voitot yhteenlaskettuna olivat järjettömältä kuulostavat lähes 325 miljardia euroa. Tämä on vain hieman pienempi kuin valtion budettien vastaavan ajanjakson yhteenlaskettu summa. Osinkoja voitoistaan yritykset maksoivat tällä ajanjaksolla yli 128 miljardia euroa. Yritysten taseet pullistelevat ja rikkaat rypevät rahoissa.
Oleellista on se, että toisin kuin on väitetty, voittoja kasvattavalla politiikalla ei ole ollut työttömyyden vähenemiseen merkittävää vaikutusta. Työntekijöitä on tarvittu lisää vain sikäli kun sillä on merkitystä voittojen maksimoinnissa.
Voitoista osa palkankorotuksiin
Yritysten voitot Suomessa ovat historiallisen korkealla tasolla. Jos esimerkiksi vain vuoden 2008 voitot olisi jaettu työssä käyvien kesken, joita oli noin 2,5 miljoonaa, jokaisen palkkaa olisi voitu korottaa yli 1200 eurolla kuukaudessa. Tämä kertoo voittojen mittakaavan konkreettisesti.
Teknologiateollisuuteen runnattua 0,5 prosentin sopimusta yritetään nyt väen väkisin ruhjoa jonkinlaiseksi yleiseksi linjaksi. Tämän linjan ajajat unohtavat täysin yritysten valtavat voitot, joita nyt pitäisi käyttää työntekijöiden ansiotason korjaamiseen.
Puolen prosentin palkkojen korotus merkitsee väistämättä työntekijöiden reaaliansioiden alenemista. OECD:n vertailuissa suomalaisten ostovoima on jo valmiiksi vertailumaiden häntäpäässä, ja sinne se jää, ellei työntekijöiden palkkatasoa koroteta.
Myös naisten palkkojen jälkeenjääneisyyden korjaaminen jää haaveeksi, jos palkkojen korotus jää mitättömäksi. Matalan yleislinjan puitteissa ei korjata pienempienkään ryhmien palkkavääristymiä, saati mittavaa naisten palkkojen jälkeenjääneisyyttä.
Kunnolliset palkankorotukset tukevat julkista sektoria
Reilut palkankorotukset ovat välttämättömiä ostovoiman lisäämiseksi, joka on ratkaisevasti parempi keino laman torjumiseksi ja siitä ulos pääsemiseksi, kuin vanhat virheet toistava uusliberalistinen malli. Parantunut ostovoima lisää kysyntää tuotteille ja parantaa näin työllisyyttä.
Palkkasumman kasvattaminen on edullista myös julkisen talouden ja erityisesti kuntien kannalta. Palkankorotuksista huomattava osa menee verotuksen muodossa kuntien käyttöön ja vähentää tarvetta palvelujen supistamiseen ja antaa mahdollisuuksia niiden kehittämiseen.
Työllisyyden ja työttömyyden kannalta kuntien tulojen lisääntyminen on aivan ensiarvoisen tärkeää. Puolen prosentin palkkalinja ajaisi monet kunnat katastrofin partaalle koska verotulot eivät näin mitättömillä korotuksilla kasva yhtään.
Kyse on uusliberalistisen politiikan peruselementeistä, eli kasvatettiin työttömyys - tai sen annettiin kasvaa - valtaviin mittasuhteisiin ja siitä tehtiin pysyvää, pienennettiin julkisen talouden osuutta kansantaloudessa pääosin leikkaamalla kuntien palveluita ja ryhdyttiin muuttamaan työn ja pääoman välistä tulonjakoa maltillisella tulopolitiikalla.
Toistetaanko vanhat virheet?
Kuluvan syksyn kuluessa on lähtenyt liikkeelle uusi uusliberalismin hyökkäysaalto. Kapitalismin nykykyistä kriisiä pyritään käyttämään hyväksi rakennemuutoksen syventämiseksi ja sementoimiseksi. Suuryhtiöt lopettavat tehtaita ja ilmoittelevat joukkomittaisista irtisanomisista. Viimeksi UPM ja Nokia ilmoittivat tuhansien työntekijöiden irtisanomisista. Työehtosopimusneuvotteluissa työnantajat ovat ottaneet entistä härskimmät vaatimukset päiväjärjestykseen esittämällä vaatimuksia palkkojen alentamisesta.
Ay-liikkeestä on kiinni se toistetaanko samat virheet ja työntekijöiden kannalta vielä ankarampina, kuin 90-luvun alussa. Annetaanko tulonjaon vääristymän syventyä ja työttömyyden taas räjähtää käsiin?
Yritysten taseet pullistelevat euroista
Tulonjaon muuttuminen yritysten voittojen hyväksi näkyy tilastoissa siten, että palkkatulojen osuus kansantulosta on radikaalisti alentunut 1970 luvun alusta jatkuneen myönteisen kehityksen jälkeen 90-luvun taitteen dramaattisen romahduksen seurauksena reilusti alentuneena tasona.
Yritysten voitot ovat vastaavasti kasvaneet jopa käsittämättömiin mittasuhteisiin. Kymmenenä viimeksi kuluneena (1999-2008) vuotena yritysten voitot yhteenlaskettuna olivat järjettömältä kuulostavat lähes 325 miljardia euroa. Tämä on vain hieman pienempi kuin valtion budettien vastaavan ajanjakson yhteenlaskettu summa. Osinkoja voitoistaan yritykset maksoivat tällä ajanjaksolla yli 128 miljardia euroa. Yritysten taseet pullistelevat ja rikkaat rypevät rahoissa.
Oleellista on se, että toisin kuin on väitetty, voittoja kasvattavalla politiikalla ei ole ollut työttömyyden vähenemiseen merkittävää vaikutusta. Työntekijöitä on tarvittu lisää vain sikäli kun sillä on merkitystä voittojen maksimoinnissa.
Voitoista osa palkankorotuksiin
Yritysten voitot Suomessa ovat historiallisen korkealla tasolla. Jos esimerkiksi vain vuoden 2008 voitot olisi jaettu työssä käyvien kesken, joita oli noin 2,5 miljoonaa, jokaisen palkkaa olisi voitu korottaa yli 1200 eurolla kuukaudessa. Tämä kertoo voittojen mittakaavan konkreettisesti.
Teknologiateollisuuteen runnattua 0,5 prosentin sopimusta yritetään nyt väen väkisin ruhjoa jonkinlaiseksi yleiseksi linjaksi. Tämän linjan ajajat unohtavat täysin yritysten valtavat voitot, joita nyt pitäisi käyttää työntekijöiden ansiotason korjaamiseen.
Puolen prosentin palkkojen korotus merkitsee väistämättä työntekijöiden reaaliansioiden alenemista. OECD:n vertailuissa suomalaisten ostovoima on jo valmiiksi vertailumaiden häntäpäässä, ja sinne se jää, ellei työntekijöiden palkkatasoa koroteta.
Myös naisten palkkojen jälkeenjääneisyyden korjaaminen jää haaveeksi, jos palkkojen korotus jää mitättömäksi. Matalan yleislinjan puitteissa ei korjata pienempienkään ryhmien palkkavääristymiä, saati mittavaa naisten palkkojen jälkeenjääneisyyttä.
Kunnolliset palkankorotukset tukevat julkista sektoria
Reilut palkankorotukset ovat välttämättömiä ostovoiman lisäämiseksi, joka on ratkaisevasti parempi keino laman torjumiseksi ja siitä ulos pääsemiseksi, kuin vanhat virheet toistava uusliberalistinen malli. Parantunut ostovoima lisää kysyntää tuotteille ja parantaa näin työllisyyttä.
Palkkasumman kasvattaminen on edullista myös julkisen talouden ja erityisesti kuntien kannalta. Palkankorotuksista huomattava osa menee verotuksen muodossa kuntien käyttöön ja vähentää tarvetta palvelujen supistamiseen ja antaa mahdollisuuksia niiden kehittämiseen.
Työllisyyden ja työttömyyden kannalta kuntien tulojen lisääntyminen on aivan ensiarvoisen tärkeää. Puolen prosentin palkkalinja ajaisi monet kunnat katastrofin partaalle koska verotulot eivät näin mitättömillä korotuksilla kasva yhtään.
maanantaina 19. lokakuuta 2009
Rahan valta säilyy
Vaalirahoituslainsäädännön uudistusta valmistelleen Lauri Tarastin vetämän komitean esitys ei juuri paranna puolueiden vaalirahoitukseen liittyviä ongelmia. Komiteaan osallistuneet eduskuntapuolueet päätyivät siihen, että jatkossakin puolueita saa tukea lähes rajattomasti.
Ainoastaan se, että kalenterivuoden aikana yhdeltä lahjoittajalta tulleet arvoltaan yli 2000 euroa suuremmat tuet on ilmoitettava ajantasaisesti tuo vähän valoa vaalirahoituksen hämärään.
Komitea esittää vaalikampanjoihin ylärajoja siten, että puolueet saavat käyttää eduskuntavaaleihin miljoona euroa, kunnallis- ja eurovaaleihin 500 000 euroa sekä presidentinvaaleihin miljoona euroa kierrosta kohden. Myös yksittäisten ehdokkaitten vaalikampanjoille määriteltiin ylärajat siten, että eduskuntavaaleissa se on 50 000 euroa, kunnallisvaaleissa 10 000 euroa ja eurovaaleissa 80 000 euroa.
Rajat ovat varsin korkeat. Esimerkiksi, jos puolue asettaa eduskuntavaaleissa täyden listan ja kaikki käyttävät maksimisumman kampanjarahaa, nousee puolueen ja ehdokkaitten yhteenlasketun kampanjan hinta yli 12 miljoonaan euroon. Teoriassa joku Kehittyvien Maakuntien Suomen kaltainen yhdistys voisi hoitaa vaalitukea haluamalleen puolueelle ja sen ehdokkaille mielin määrin.
Porsaanreikiä esitykseen on jätetty tai paremminkin laadittu useita kuten, että vaalikampanja määritellään ajallisesti siten, että se on puoli vuotta ennen vaaleja ja kaksi viikkoa vaalien jälkeen käsittävä aika. Porsaanreikä on myös se, että vaalikampanjaksi katsotaan lähinnä mediamainonta.
Huomattavan suuri puute Tarastin komitea n esityksessä on se, ettei siinä oteta minkäänlaista kantaa eduskuntapuolueiden vain itselleen jakamiin puolue- ja vaalitukiin. Kyse on verorahoista. Tähän epäkohtaan myös Euroopan neuvoston korruptionvastainen toimielin GREKO kiinnitti antamassaan lausunnossa huomiota.
Vaalirahoituksen uudistus on johtamassa mieluimmin edustuksellisen demokratian rapautumiseen ja säätiöitymisen syvenemiseen kuin avoimuuden ja kansalaisten vaikutuksen kasvuun.
Ainoastaan se, että kalenterivuoden aikana yhdeltä lahjoittajalta tulleet arvoltaan yli 2000 euroa suuremmat tuet on ilmoitettava ajantasaisesti tuo vähän valoa vaalirahoituksen hämärään.
Komitea esittää vaalikampanjoihin ylärajoja siten, että puolueet saavat käyttää eduskuntavaaleihin miljoona euroa, kunnallis- ja eurovaaleihin 500 000 euroa sekä presidentinvaaleihin miljoona euroa kierrosta kohden. Myös yksittäisten ehdokkaitten vaalikampanjoille määriteltiin ylärajat siten, että eduskuntavaaleissa se on 50 000 euroa, kunnallisvaaleissa 10 000 euroa ja eurovaaleissa 80 000 euroa.
Rajat ovat varsin korkeat. Esimerkiksi, jos puolue asettaa eduskuntavaaleissa täyden listan ja kaikki käyttävät maksimisumman kampanjarahaa, nousee puolueen ja ehdokkaitten yhteenlasketun kampanjan hinta yli 12 miljoonaan euroon. Teoriassa joku Kehittyvien Maakuntien Suomen kaltainen yhdistys voisi hoitaa vaalitukea haluamalleen puolueelle ja sen ehdokkaille mielin määrin.
Porsaanreikiä esitykseen on jätetty tai paremminkin laadittu useita kuten, että vaalikampanja määritellään ajallisesti siten, että se on puoli vuotta ennen vaaleja ja kaksi viikkoa vaalien jälkeen käsittävä aika. Porsaanreikä on myös se, että vaalikampanjaksi katsotaan lähinnä mediamainonta.
Huomattavan suuri puute Tarastin komitea n esityksessä on se, ettei siinä oteta minkäänlaista kantaa eduskuntapuolueiden vain itselleen jakamiin puolue- ja vaalitukiin. Kyse on verorahoista. Tähän epäkohtaan myös Euroopan neuvoston korruptionvastainen toimielin GREKO kiinnitti antamassaan lausunnossa huomiota.
Vaalirahoituksen uudistus on johtamassa mieluimmin edustuksellisen demokratian rapautumiseen ja säätiöitymisen syvenemiseen kuin avoimuuden ja kansalaisten vaikutuksen kasvuun.
lauantaina 6. kesäkuuta 2009
Antero Harjulla todellisuuden ja mielikuvituksen välinen ristiriita
Vasemmistoliittolainen Antero Harju väittää Keski-Uusimaa-lehdessä 6.6. 09, että kommunistit ja SKP olisivat ajautuneet nationalismiin. Väite on joko tahallista vääristelyä tai sitten Harju ei ole tutustunut SKP:n EU-vaaliohjelmiin.
Se, että SKP suhtautuu Euroopan unioniin kriittisesti ja vastustaa muun muassa Lissabonin sopimuksen linjauksia ja Nato kytkentöjä, ei tee siitä nationalistista. On myös muistettava, että kaikki ne lupaukset vakaasta taloudesta, työttömyyden häviämisestä, sosiaaliturvan kehittämisestä ja demokratiasta, joita annettiin EU-kansanäänestyksen alla, ovat osoittautuneet bluffiksi ja petokseksi.
Kansanäänestyksessä noin 43 prosenttia suomalaisista äänesti EU-jäsenyyttä vastaan. Mielipidemittausten mukaan suurin piirtein sama määrä on edelleen samoissa asenteissa. Nyt on vain niin, että tällä huomattava suurella kansanosalla ei ole eduskuntapuolueiden joukossa ainuttakaan tukijaa. Muun muassa SAK:n jäsenistä noin 2/3 oli EU-jäsenyyttä vastaan. SKP on edelleen näitten EU:hun kriittisesti suhtautuvien ihmisten kanssa samaa mieltä.
Mitä tulee taas kansainvälisyyteen, niin on todettava, että toisin kuin Harjun puolue Vasemmistoliitto, SKP on mukana Euroopan vasemmiston puolueen yhteisessä vaaliohjelmassa sekä Euroopan kommunististen puolueiden vaalivetoomuksessa. Nämä kansainvälisen vasemmiston ohjelmat ovat sopusoinnussa SKP:n vaaliohjelman kanssa.
Näissä ohjelmissa vaaditaan muun muassa minimipalkkaa, joka olisi kunkin EU-maan kansallisesta keskipalkasta 60 prosenttia. Tämän vaatimuksen toteuttaminen vaikeuttaisi työnantajien harjoittamaa työvoiman polkumyyntiä Euroopassa.
SKP on tällä hetkellä myös Euroopan vasemmiston puolueen tarkkailijajäsen. Sen sijaan Vasemmistoliitto on kieltäytynyt kaikesta yhteistyöstä eurooppalaisen vasemmiston kanssa.
EU vaaleissa on kyse paitsi EU-politiikan suunnasta myös kotimaassa harjoitetun politiikan linjasta, joita nykyisin on vaikea erottaa tosistaan. Hallitusrintama hakee valtakirjaa ennen muuta rankan oikeistopolitiikan jatkamiselle. Linjan muutos ei tule sillä, että esitetään muista vasemmistopuolueista vääriä väitteitä. SKP on valmis yhteistyöhön vasemmiston voimien vahvistamiseksi.
Kysymys on siitä onko Vasemmistoliitto siihen valmis?
Se, että SKP suhtautuu Euroopan unioniin kriittisesti ja vastustaa muun muassa Lissabonin sopimuksen linjauksia ja Nato kytkentöjä, ei tee siitä nationalistista. On myös muistettava, että kaikki ne lupaukset vakaasta taloudesta, työttömyyden häviämisestä, sosiaaliturvan kehittämisestä ja demokratiasta, joita annettiin EU-kansanäänestyksen alla, ovat osoittautuneet bluffiksi ja petokseksi.
Kansanäänestyksessä noin 43 prosenttia suomalaisista äänesti EU-jäsenyyttä vastaan. Mielipidemittausten mukaan suurin piirtein sama määrä on edelleen samoissa asenteissa. Nyt on vain niin, että tällä huomattava suurella kansanosalla ei ole eduskuntapuolueiden joukossa ainuttakaan tukijaa. Muun muassa SAK:n jäsenistä noin 2/3 oli EU-jäsenyyttä vastaan. SKP on edelleen näitten EU:hun kriittisesti suhtautuvien ihmisten kanssa samaa mieltä.
Mitä tulee taas kansainvälisyyteen, niin on todettava, että toisin kuin Harjun puolue Vasemmistoliitto, SKP on mukana Euroopan vasemmiston puolueen yhteisessä vaaliohjelmassa sekä Euroopan kommunististen puolueiden vaalivetoomuksessa. Nämä kansainvälisen vasemmiston ohjelmat ovat sopusoinnussa SKP:n vaaliohjelman kanssa.
Näissä ohjelmissa vaaditaan muun muassa minimipalkkaa, joka olisi kunkin EU-maan kansallisesta keskipalkasta 60 prosenttia. Tämän vaatimuksen toteuttaminen vaikeuttaisi työnantajien harjoittamaa työvoiman polkumyyntiä Euroopassa.
SKP on tällä hetkellä myös Euroopan vasemmiston puolueen tarkkailijajäsen. Sen sijaan Vasemmistoliitto on kieltäytynyt kaikesta yhteistyöstä eurooppalaisen vasemmiston kanssa.
EU vaaleissa on kyse paitsi EU-politiikan suunnasta myös kotimaassa harjoitetun politiikan linjasta, joita nykyisin on vaikea erottaa tosistaan. Hallitusrintama hakee valtakirjaa ennen muuta rankan oikeistopolitiikan jatkamiselle. Linjan muutos ei tule sillä, että esitetään muista vasemmistopuolueista vääriä väitteitä. SKP on valmis yhteistyöhön vasemmiston voimien vahvistamiseksi.
Kysymys on siitä onko Vasemmistoliitto siihen valmis?
maanantaina 1. kesäkuuta 2009
Taas uusi Kiljava-virhe
Järvenpään sosiaali- ja terveyslautakunta näyttää päättäneen entisten surkeitten ja kalliitten päätösten lisäksi jatkaa kuntalaisilta kerättyjen verovarojen hulvatonta kylvämistä. On päätetty ”pelastaa” Kiljavan sairaala lähettämällä sinne erittäin korkealla hinnalla lisää potilaita. Nyt ilmeisesti terveyskeskuksen vuodeosaston potilaita aletaan toimittamaan Kiljavalle. Taitaa tulla omaisille raskaaksi käydä vanhusten vaippoja vaihtamassa Nurmijärvellä saakka. Sosiaali- ja terveyslautakunnan päätös on siinäkin mielessä todella törkeä, että samaan aikaan se suunnittelee puheenjohtaja Karhun mukaan mittavia leikkauksia palveluihin.
Päätös merkitsee sitä, että Kiljavan sairaalassa palveluja tuottava Attendo MedOne käyttää sairaalaa rahastamisen välineenä ja kunnat sitoutuvat toimittamaan potilaat ja maksamaan mitä pyydetään. Voiko loistavampaa bisnesideaa enää kehittääkään.
Homma alkaa muistuttaa Järvenpään kaupungin korkeimman johdon suojeluksessa tapahtunutta toimintaa Adultan koulutusyhtiössä. Sitä yhtiötä käytettiin myös verovarojen siirtämisen välineenä yksityisille firmoille ja konsulteille. Valtio on perimässä takaisin menettämiään verorahoja jopa 34 miljoonaa euroa. Ei ole vaikea arvata keiden kontolle tämäkin lasku lopulta tulee maksettavaksi.
Kiljavan sairaalan osalta pitää epäterve peli puhaltaa nopeasti poikki, ennen kuin syntyy todella suuret laskut. MedOnen kanssa tehty palvelusopimus on irtisanottava ja muutettava sairaala kuntien itsensä hoitamaksi laitokseksi.
Päätös merkitsee sitä, että Kiljavan sairaalassa palveluja tuottava Attendo MedOne käyttää sairaalaa rahastamisen välineenä ja kunnat sitoutuvat toimittamaan potilaat ja maksamaan mitä pyydetään. Voiko loistavampaa bisnesideaa enää kehittääkään.
Homma alkaa muistuttaa Järvenpään kaupungin korkeimman johdon suojeluksessa tapahtunutta toimintaa Adultan koulutusyhtiössä. Sitä yhtiötä käytettiin myös verovarojen siirtämisen välineenä yksityisille firmoille ja konsulteille. Valtio on perimässä takaisin menettämiään verorahoja jopa 34 miljoonaa euroa. Ei ole vaikea arvata keiden kontolle tämäkin lasku lopulta tulee maksettavaksi.
Kiljavan sairaalan osalta pitää epäterve peli puhaltaa nopeasti poikki, ennen kuin syntyy todella suuret laskut. MedOnen kanssa tehty palvelusopimus on irtisanottava ja muutettava sairaala kuntien itsensä hoitamaksi laitokseksi.
maanantaina 20. huhtikuuta 2009
Vastuunkantoa vai vastuuttomuutta?
Järvenpään sosialidemokraattisen valtuustoryhmän puheenjohtaja kirjoitti laajan selittelyn (Keski-Uusimaa 20.4.) puolueensa kunnallispoliittisen linjan puolusteluksi. Ulla-Mari Karhu lateli kunnallispoliittisten itsestäänselvyyksien joukossa muutamia näkökohtia, joista käy ilmi, että demarit ovat aidosti uusliberalisteja eivätkä muuksi aio lähiaikoina muuttua.
Ensinnäkin hän selvästi vähättelee valtuuston viime joulukuussa ja nyt tekemiä palvelujen leikkauksia tilanteessa, jossa vakava talouskriisi ja sen tuottama lisääntyvä palvelujen tarve voisi kuvitella johtavan aivan päin vastaisen johtopäätöksen äärelle. Eipä näytä demaripomon päätä vähääkään särkevän se tieto, että vieläkin maksetaan suuria laskuja inhimillisesti ja taloudellisesti 90-luvun lamanhoitona tehdyistä palvelujen karsimisista.
Uusi tutkimus kertoo muun muassa, että köyhien kuolleisuus on lisääntynyt sen jälkeen kun terveyskeskusmaksut 90-luvun alussa säästösyistä astuivat voimaan. Niitä perusteltiin silloin muun muassa siten, että maksut ehkäisevät turhia lääkärissäkäyntejä. Niin todella tapahtuikin - köyhillä ei enää ollut varaa mennä lääkärin vastaanotolle.
Allekirjoittaneen mielestä palvelujen leikkaukset ovat vastuutonta politiikkaa pienituloisia kohtaan.
Demareitten uusliberalismin sisäistämisestä kertoo Karhun haaste pohtia sitä mistä voitaisiin säästää ja vielä itse kukin omalta osaltaan. Juuri tämä on oikeiston tavoite - julkisten palvelujen karsiminen ja niistä muka säästäminen.
Ainoa uusi asia Karhulla on se, että kukin pohtisi säästöjä vain omalta osaltaan, ei toisen tontilta. Olisipa mielenkiintoista kuulla niiden kokoomuslaisten ehdotukset säästötoimiksi, jotka eivät maksa pääomatuloistaan senttiäkään kunnallisveroa Järvenpään kaupungin kassaan.
Vakavasti ottaen Karhun esittämä rajaus asioitten käsittelylle on makaaberi. Jokainen kuntalainen on oikeutettu koko kunnan kaikkien asioitten käsittelyyn ja myös esitysten tekoon toistenkin tontilta. Kunnan asiat ovat kuntalaisten yhteisiä asioita.
Jos Karhu ihan vakavissaan haluaa esityksiä todellisiksi säästöiksi, niin tässä muutama, eikä ne ole uusia. Demaritkin ovat kuulleet ne kaikki jo ajat sitten.
Kaupunginvaltuusto voisi asettaa kiellon konsulttien käytölle. Muutaman vuosi sitten konsultteihin upotettiin yli 2 miljoonaa euroa vuodessa ja nyt se on luultavasti paljon enemmän. Näin saataisiin kaksi kärpästä yhdellä iskulla - turha konsultointi pois ja johtavat virkamiehet tekemään ne työt joita he teettävät nyt konsulteilla.
Kaikki sellaiset yksityisillä firmoilla ja ostopalveluina teetetyt työt, jotka voidaan tehdä kaupungin omana työnä, palautetaan kaupungin tehtäväksi. Tästä tulee monien miljoonien todelliset kustannussäästöt.
Tunnustetaan Kiljavan sairaalaratkaisun yhteydessä tehdyt virheet (tämä koskee erityisesti demareita) ja tehdään tarvittavat uudet päätökset terveen toiminnan toteuttamiseksi Kiljavalla. MedOnen kanssa tehty palvelusopimus on purettava ja muodostettava kuntayhtymä hoitamaan Kiljavan sairaalatoimintaa julkisena palveluna. Näin estetään suuremmat tappiot jatkossa.
Ensinnäkin hän selvästi vähättelee valtuuston viime joulukuussa ja nyt tekemiä palvelujen leikkauksia tilanteessa, jossa vakava talouskriisi ja sen tuottama lisääntyvä palvelujen tarve voisi kuvitella johtavan aivan päin vastaisen johtopäätöksen äärelle. Eipä näytä demaripomon päätä vähääkään särkevän se tieto, että vieläkin maksetaan suuria laskuja inhimillisesti ja taloudellisesti 90-luvun lamanhoitona tehdyistä palvelujen karsimisista.
Uusi tutkimus kertoo muun muassa, että köyhien kuolleisuus on lisääntynyt sen jälkeen kun terveyskeskusmaksut 90-luvun alussa säästösyistä astuivat voimaan. Niitä perusteltiin silloin muun muassa siten, että maksut ehkäisevät turhia lääkärissäkäyntejä. Niin todella tapahtuikin - köyhillä ei enää ollut varaa mennä lääkärin vastaanotolle.
Allekirjoittaneen mielestä palvelujen leikkaukset ovat vastuutonta politiikkaa pienituloisia kohtaan.
Demareitten uusliberalismin sisäistämisestä kertoo Karhun haaste pohtia sitä mistä voitaisiin säästää ja vielä itse kukin omalta osaltaan. Juuri tämä on oikeiston tavoite - julkisten palvelujen karsiminen ja niistä muka säästäminen.
Ainoa uusi asia Karhulla on se, että kukin pohtisi säästöjä vain omalta osaltaan, ei toisen tontilta. Olisipa mielenkiintoista kuulla niiden kokoomuslaisten ehdotukset säästötoimiksi, jotka eivät maksa pääomatuloistaan senttiäkään kunnallisveroa Järvenpään kaupungin kassaan.
Vakavasti ottaen Karhun esittämä rajaus asioitten käsittelylle on makaaberi. Jokainen kuntalainen on oikeutettu koko kunnan kaikkien asioitten käsittelyyn ja myös esitysten tekoon toistenkin tontilta. Kunnan asiat ovat kuntalaisten yhteisiä asioita.
Jos Karhu ihan vakavissaan haluaa esityksiä todellisiksi säästöiksi, niin tässä muutama, eikä ne ole uusia. Demaritkin ovat kuulleet ne kaikki jo ajat sitten.
Kaupunginvaltuusto voisi asettaa kiellon konsulttien käytölle. Muutaman vuosi sitten konsultteihin upotettiin yli 2 miljoonaa euroa vuodessa ja nyt se on luultavasti paljon enemmän. Näin saataisiin kaksi kärpästä yhdellä iskulla - turha konsultointi pois ja johtavat virkamiehet tekemään ne työt joita he teettävät nyt konsulteilla.
Kaikki sellaiset yksityisillä firmoilla ja ostopalveluina teetetyt työt, jotka voidaan tehdä kaupungin omana työnä, palautetaan kaupungin tehtäväksi. Tästä tulee monien miljoonien todelliset kustannussäästöt.
Tunnustetaan Kiljavan sairaalaratkaisun yhteydessä tehdyt virheet (tämä koskee erityisesti demareita) ja tehdään tarvittavat uudet päätökset terveen toiminnan toteuttamiseksi Kiljavalla. MedOnen kanssa tehty palvelusopimus on purettava ja muodostettava kuntayhtymä hoitamaan Kiljavan sairaalatoimintaa julkisena palveluna. Näin estetään suuremmat tappiot jatkossa.
sunnuntaina 5. huhtikuuta 2009
Vai vastuun kantamista?
Järvenpään kaupunginvaltuuston suurten puolueiden Kokoomuksen ja SDP:n yhteisvoimin kannettiin nuoren demarivaltuutetun mielestä (Keski-Uusimaa 3.4.09) taas kerran niin sanottua vastuuta leikkaamalla kuntalaisten palveluista pari miljoonaa lisää. Edellisen kerran nämä puolueet kantoivat ”vastuutaan” viime vuoden joulukuussa laatimalla tälle vuodelle budjetin, joka samoilla perusteilla kuin nyt sitä leikattiin, alimitoitettiin menojen osalta vähintään kahdella miljoonalla ja lisäksi korotettiin veroprosenttia joka tuo lisää tuloja yli neljä miljoonaa kaupungin kassaan.
Valtuutettu Pekka Tuuri on nopeassa tahdissa oppinut uusliberalistisen politiikan liturgiat uskottelemalla, että ihmiset ovat eläneet velaksi ja nyt on velkojen maksun aika ja että kuntalaiset ovat samassa veneessä ja näin hoidetaan asioita yhteiseksi hyväksi. Hän ei huomaa, että tällä kohtaa on erittäin paha ristiriita SDP:n puheenjohtaja Urpilaisen vasemmistohenkisten puheiden ja Järvenpään demareiden valtuustoryhmän tekojen välillä.
Nuori Tuuri ei myöskään ole ottanut selvää meneillään olevan talouskriisin perimmäisistä syistä. Se on kyllä syntynyt silmittömästä velanotosta, mutta sitä eivät ole ottaneet tavalliset ihmisten eikä sitä ole käytetty tavallisten ihmisten elämiseen. Kriisin aiheuttama velkaantuminen on syntynyt pörssikeinottelun ja johdannaiskaupan rahoittamiseksi, jolla on luotu valtava fiktiivinen kupla. Nyt tämä velka on realisoitumassa ja talous ajautuu syvään kriisiin. Kapitalismi on romahduksen partaalla.
Vanhasen oikeistohallitus on päättänyt antaa pankeille 50 miljardin euron lainavakuudet ja muutaman miljardin lainaa. Siis enemmän kuin valtion tämän vuoden budjetti. Hallitus on näin pelastamassa pankkeja keinottelijoiden aiheuttamasta lamasta. Loogisesti tähän oikeistolaiseen politiikkaan kuulu, että nämä valtion vastuut maksatetaan kunnilla ja työntekijöillä. Tuuri ja demarit eivät siis ole kantamassa mitään vastuuta leikatessaan Järvenpään palvelujen rahoituspohjaa, vaan siirtämässä huijareitten aiheuttaman kriisin vastuut kuntalaisille.
Pekka Tuuri ei näytä huomaavan sitäkään, että istuessaan samassa veneessä, eivät kaikki osallistu veneen soutamiseen, vaan ovat vapaamatkustajia. Vanhasen hallitus on antamassa suurituloisille verohelpotuksia samaa aikaan kun demarit yhdessä kokoomuksen kanssa kantavat vastuuta leikkaamalla pienituloisten tarvitsemia palveluita. Ja ihan vieressä istuu ”vastuun kantajia”, jotka eivät maksa pääomatuloistaan yhteiseen kassaan senttiäkään kunnallisveroa.
Valtuutettu Pekka Tuuri on nopeassa tahdissa oppinut uusliberalistisen politiikan liturgiat uskottelemalla, että ihmiset ovat eläneet velaksi ja nyt on velkojen maksun aika ja että kuntalaiset ovat samassa veneessä ja näin hoidetaan asioita yhteiseksi hyväksi. Hän ei huomaa, että tällä kohtaa on erittäin paha ristiriita SDP:n puheenjohtaja Urpilaisen vasemmistohenkisten puheiden ja Järvenpään demareiden valtuustoryhmän tekojen välillä.
Nuori Tuuri ei myöskään ole ottanut selvää meneillään olevan talouskriisin perimmäisistä syistä. Se on kyllä syntynyt silmittömästä velanotosta, mutta sitä eivät ole ottaneet tavalliset ihmisten eikä sitä ole käytetty tavallisten ihmisten elämiseen. Kriisin aiheuttama velkaantuminen on syntynyt pörssikeinottelun ja johdannaiskaupan rahoittamiseksi, jolla on luotu valtava fiktiivinen kupla. Nyt tämä velka on realisoitumassa ja talous ajautuu syvään kriisiin. Kapitalismi on romahduksen partaalla.
Vanhasen oikeistohallitus on päättänyt antaa pankeille 50 miljardin euron lainavakuudet ja muutaman miljardin lainaa. Siis enemmän kuin valtion tämän vuoden budjetti. Hallitus on näin pelastamassa pankkeja keinottelijoiden aiheuttamasta lamasta. Loogisesti tähän oikeistolaiseen politiikkaan kuulu, että nämä valtion vastuut maksatetaan kunnilla ja työntekijöillä. Tuuri ja demarit eivät siis ole kantamassa mitään vastuuta leikatessaan Järvenpään palvelujen rahoituspohjaa, vaan siirtämässä huijareitten aiheuttaman kriisin vastuut kuntalaisille.
Pekka Tuuri ei näytä huomaavan sitäkään, että istuessaan samassa veneessä, eivät kaikki osallistu veneen soutamiseen, vaan ovat vapaamatkustajia. Vanhasen hallitus on antamassa suurituloisille verohelpotuksia samaa aikaan kun demarit yhdessä kokoomuksen kanssa kantavat vastuuta leikkaamalla pienituloisten tarvitsemia palveluita. Ja ihan vieressä istuu ”vastuun kantajia”, jotka eivät maksa pääomatuloistaan yhteiseen kassaan senttiäkään kunnallisveroa.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
