Omistajille suurosingot, yhtiöille miljardituet, duunareille kenkää

Kuluvan viikon maanantai (19.1.) oli talouskriisin synkin päivä Suomessa. Paperijätti Stora Enso ilmoitti lomauttavansa 5000 työntekijää ja Metso Oyj ilmoitti aikaisemman koko henkilöstö koskevan lomautuksen lisäksi noin 1400 henkilön irtisanomistarpeesta lähinnä paperinjalostuslaitteita valmistavista yksiköistä. Lisäksi Sanoma News ilmoitti 200 työpaikan vähentämisestä.
Viikon kuluessa lomautus- ja irtisanomisuutiset ovat jatkuneet päivittäin katkeamattomana virtana. Koko totuus työpaikkojen vähentämisestä ei sisälly uutisotsikoihin yltävien suuryritysten saneerauksiin. Erityisesti teollisuudessa työpaikkojen menetys voi olla julkisuudessa oleviin lukuihin nähden kaksinkertainenkin, kun otetaan huomioon se, että suuryritysten toiminta perustuu suurelta osin alihankkijoiden ja muiden ulkoistettujen palvelujen käyttöön. Esimerkiksi Metson Järvenpään tehdas on nykyisin tuotantotoiminnan osalta pelkkä kokoonpanolaitos. Osien valmistus teetetään lähes kokonaisuudessaan alihankintoina ja kun Metso supistaa toimintaa loppuvat työn alihankkijoiltakin.
Työttömyysluvut ovat luultavasti huomattavasti korkeammat jo nyt kuin viralliset tilastot kertovat. EU-tilastointi vääristää totuutta muun muassa siltä osin, että lomautettuina olevia ei lueta työttömiksi.
Työttömyyden kasvusta tehdyt ennusteetkin tälle vuodelle ovat kriisin syvyyttä vähätteleviä. Maan hallitus ja ay-liikkeen huippujohto puhuvat ”vain” parin prosenttiyksikön kasvusta. Kaikki tapahtumat viittaavat siihen, että työttömyysaste kipuaa hyvinkin nopeassa tahdissa kaksinumeroiselle tasolle.
Silmiinpistävää on se, että työpaikkojen vähentämisen kärjessä ovat samat suuryritykset, jotka ovat komeilleet koko 2000 luvun alun ajan suurimpia voittoja tuotavien ja eniten osinkoja jakaneiden kärkijoukossa. Lähes kaikki niistä ovat pörssiyhtiöitä, joiden voitto vuona 2007 oli 20 miljardia euroa ja josta ne jakoivat viime vuoden kevätkaudella osinkoina omistajille 11 miljardia euroa.
Näillekö samoille firmoille ollaan kilpahuutokaupalla vaatimassa miljardien elvytystukiaisia ilman velvoitteita työpaikkojen säilyttämisestä. Eikö nyt pitäisi satsata julkiseen sektoriin, kuntien talouden kohentamiseen ja valtion hallitseman tuotantotoiminnan kehittämiseen.
Silmiinpistävää on myös ay-liikkeen johdon mitään tekemättömyys tässä äärimäisen vakavassa tilanteessa. Pahaenteisiä ovat ne viestit, joiden mukaan menossa on keskitetyt huippujohtajien väliset neuvottelut työttömyysturvaan tehtävistä leikkauksista.
Irtisanomiset ja lomautuksen on kerta kaikkiaan pysäytettävä. On kyseenalaistettava voittoa tuottavien ja vakavaraisten yhtiöiden lomautukset ja irtisanomiset. Se kuuluu ay-liikkeen tehtäviin. Ei ole niin, etteikö irtisanomisille ja lomautuksille voi mitään. Kyllä voi, jos on haluja.