Kiljavan sairaalan perustamisessa ja toimintamallin valinnassa tehdyt raskaat virheet ovat nyt kaatumassa osakaskuntien harteille. Sairaalayhtiö painostaa kuntia takaamaan potilasvirrat Attendo MedOnen rahastettavaksi ja sen lisäksi kuntia vaaditaan ottamaan vastuulleen aikaisempien velkavastuiden lisäksi 11 miljoonan euron velat.
Kiljavan sairaalan toiminta perustuu täysin yksityisen bisneksen tekemiseen, jossa kunnilla on vain maksumiehen rooli. Sairaalayhtiö ostaa kaikki palvelut yksityisiltä palvelutuottajilta, joita sairaalan toiminta edellyttää, aina kalusteiden vuokraamista myöten. Tämä malli tekee toiminnasta erittäin kallista. Pelkästään ostoista maksettava arvonlisävero nostaa hintoja noin 20 prosenttia omaa tuotantoa korkeammaksi. Kun tähän lisätään palvelutuottajien voittoprosentit, tulee hintoihin helposti toinen mokoma lisää.
Sairaalayhtiön uhkavaatimukselta vaikuttava esitys ei muuta toimintamallia mitenkään. Rahastus ja tappiokierre saisi jatkua. Jos kunnat alkavat siirtää potilaita terveyskeskuksistaan Kiljavalle, syntyy tilanne, jossa ylläpidetään kaksinkertaista sairaalavarustusta. Kuntoutuspotilaita, joita varten sairaala perustettiin, ei ole kuin murto-osa siitä määrästä, joka päätöstä tehtäessä sanottiin olevan.
Näyttää ilmiselvältä, että sairaala on menossa joka tapauksessa konkurssiin. Ja kun vastuu veloista siirretään kunnille, ovat kuntien päättäjät tekemässä tietoisesti valtavan kuprun kuntatalouksiin. Päättäjien, varsinkin Järvenpäässä, jonka johtajat ovat päävastuussa virheratkaisuista, tulisi nyt ottaa lusikka kauniiseen käteen ja arvioida tapahtunut juurta jaksaen.
On syytä tehdä uudet johtopäätökset. Ylimielisyys ja tumpelointi on syytä nyt laittaa omaan arvoonsa. Adultan toiminnan valvonnassa tapahtunut täydellinen pettäminen ei saa toistua. Virheitä ei pidä peittää uusilla entistä karkeimmilla virheillä.
tiistai 24. marraskuuta 2009
perjantai 6. marraskuuta 2009
Ostovoimaa on lisättävä – palkankorotuksiin on varaa
1990-luvun alun lama ja sen jälkihoidon kokemus on historiallisesti lähellä ja toisaalta siltä ajalta kertynyttä tilastotietoa voi käyttää pohjana arvioitaessa kapitalismin nykyiseen kriisiin liittyviä ilmiöitä ja esityksiä sen ratkaisemiseksi. Viime vuosikymmenen alun lamaa hoidettiin periaatteessa kolmea suurta yhteiskuntapalikkaa muuttamalla.
Kyse on uusliberalistisen politiikan peruselementeistä, eli kasvatettiin työttömyys - tai sen annettiin kasvaa - valtaviin mittasuhteisiin ja siitä tehtiin pysyvää, pienennettiin julkisen talouden osuutta kansantaloudessa pääosin leikkaamalla kuntien palveluita ja ryhdyttiin muuttamaan työn ja pääoman välistä tulonjakoa maltillisella tulopolitiikalla.
Toistetaanko vanhat virheet?
Kuluvan syksyn kuluessa on lähtenyt liikkeelle uusi uusliberalismin hyökkäysaalto. Kapitalismin nykykyistä kriisiä pyritään käyttämään hyväksi rakennemuutoksen syventämiseksi ja sementoimiseksi. Suuryhtiöt lopettavat tehtaita ja ilmoittelevat joukkomittaisista irtisanomisista. Viimeksi UPM ja Nokia ilmoittivat tuhansien työntekijöiden irtisanomisista. Työehtosopimusneuvotteluissa työnantajat ovat ottaneet entistä härskimmät vaatimukset päiväjärjestykseen esittämällä vaatimuksia palkkojen alentamisesta.
Ay-liikkeestä on kiinni se toistetaanko samat virheet ja työntekijöiden kannalta vielä ankarampina, kuin 90-luvun alussa. Annetaanko tulonjaon vääristymän syventyä ja työttömyyden taas räjähtää käsiin?
Yritysten taseet pullistelevat euroista
Tulonjaon muuttuminen yritysten voittojen hyväksi näkyy tilastoissa siten, että palkkatulojen osuus kansantulosta on radikaalisti alentunut 1970 luvun alusta jatkuneen myönteisen kehityksen jälkeen 90-luvun taitteen dramaattisen romahduksen seurauksena reilusti alentuneena tasona.
Yritysten voitot ovat vastaavasti kasvaneet jopa käsittämättömiin mittasuhteisiin. Kymmenenä viimeksi kuluneena (1999-2008) vuotena yritysten voitot yhteenlaskettuna olivat järjettömältä kuulostavat lähes 325 miljardia euroa. Tämä on vain hieman pienempi kuin valtion budettien vastaavan ajanjakson yhteenlaskettu summa. Osinkoja voitoistaan yritykset maksoivat tällä ajanjaksolla yli 128 miljardia euroa. Yritysten taseet pullistelevat ja rikkaat rypevät rahoissa.
Oleellista on se, että toisin kuin on väitetty, voittoja kasvattavalla politiikalla ei ole ollut työttömyyden vähenemiseen merkittävää vaikutusta. Työntekijöitä on tarvittu lisää vain sikäli kun sillä on merkitystä voittojen maksimoinnissa.
Voitoista osa palkankorotuksiin
Yritysten voitot Suomessa ovat historiallisen korkealla tasolla. Jos esimerkiksi vain vuoden 2008 voitot olisi jaettu työssä käyvien kesken, joita oli noin 2,5 miljoonaa, jokaisen palkkaa olisi voitu korottaa yli 1200 eurolla kuukaudessa. Tämä kertoo voittojen mittakaavan konkreettisesti.
Teknologiateollisuuteen runnattua 0,5 prosentin sopimusta yritetään nyt väen väkisin ruhjoa jonkinlaiseksi yleiseksi linjaksi. Tämän linjan ajajat unohtavat täysin yritysten valtavat voitot, joita nyt pitäisi käyttää työntekijöiden ansiotason korjaamiseen.
Puolen prosentin palkkojen korotus merkitsee väistämättä työntekijöiden reaaliansioiden alenemista. OECD:n vertailuissa suomalaisten ostovoima on jo valmiiksi vertailumaiden häntäpäässä, ja sinne se jää, ellei työntekijöiden palkkatasoa koroteta.
Myös naisten palkkojen jälkeenjääneisyyden korjaaminen jää haaveeksi, jos palkkojen korotus jää mitättömäksi. Matalan yleislinjan puitteissa ei korjata pienempienkään ryhmien palkkavääristymiä, saati mittavaa naisten palkkojen jälkeenjääneisyyttä.
Kunnolliset palkankorotukset tukevat julkista sektoria
Reilut palkankorotukset ovat välttämättömiä ostovoiman lisäämiseksi, joka on ratkaisevasti parempi keino laman torjumiseksi ja siitä ulos pääsemiseksi, kuin vanhat virheet toistava uusliberalistinen malli. Parantunut ostovoima lisää kysyntää tuotteille ja parantaa näin työllisyyttä.
Palkkasumman kasvattaminen on edullista myös julkisen talouden ja erityisesti kuntien kannalta. Palkankorotuksista huomattava osa menee verotuksen muodossa kuntien käyttöön ja vähentää tarvetta palvelujen supistamiseen ja antaa mahdollisuuksia niiden kehittämiseen.
Työllisyyden ja työttömyyden kannalta kuntien tulojen lisääntyminen on aivan ensiarvoisen tärkeää. Puolen prosentin palkkalinja ajaisi monet kunnat katastrofin partaalle koska verotulot eivät näin mitättömillä korotuksilla kasva yhtään.
Kyse on uusliberalistisen politiikan peruselementeistä, eli kasvatettiin työttömyys - tai sen annettiin kasvaa - valtaviin mittasuhteisiin ja siitä tehtiin pysyvää, pienennettiin julkisen talouden osuutta kansantaloudessa pääosin leikkaamalla kuntien palveluita ja ryhdyttiin muuttamaan työn ja pääoman välistä tulonjakoa maltillisella tulopolitiikalla.
Toistetaanko vanhat virheet?
Kuluvan syksyn kuluessa on lähtenyt liikkeelle uusi uusliberalismin hyökkäysaalto. Kapitalismin nykykyistä kriisiä pyritään käyttämään hyväksi rakennemuutoksen syventämiseksi ja sementoimiseksi. Suuryhtiöt lopettavat tehtaita ja ilmoittelevat joukkomittaisista irtisanomisista. Viimeksi UPM ja Nokia ilmoittivat tuhansien työntekijöiden irtisanomisista. Työehtosopimusneuvotteluissa työnantajat ovat ottaneet entistä härskimmät vaatimukset päiväjärjestykseen esittämällä vaatimuksia palkkojen alentamisesta.
Ay-liikkeestä on kiinni se toistetaanko samat virheet ja työntekijöiden kannalta vielä ankarampina, kuin 90-luvun alussa. Annetaanko tulonjaon vääristymän syventyä ja työttömyyden taas räjähtää käsiin?
Yritysten taseet pullistelevat euroista
Tulonjaon muuttuminen yritysten voittojen hyväksi näkyy tilastoissa siten, että palkkatulojen osuus kansantulosta on radikaalisti alentunut 1970 luvun alusta jatkuneen myönteisen kehityksen jälkeen 90-luvun taitteen dramaattisen romahduksen seurauksena reilusti alentuneena tasona.
Yritysten voitot ovat vastaavasti kasvaneet jopa käsittämättömiin mittasuhteisiin. Kymmenenä viimeksi kuluneena (1999-2008) vuotena yritysten voitot yhteenlaskettuna olivat järjettömältä kuulostavat lähes 325 miljardia euroa. Tämä on vain hieman pienempi kuin valtion budettien vastaavan ajanjakson yhteenlaskettu summa. Osinkoja voitoistaan yritykset maksoivat tällä ajanjaksolla yli 128 miljardia euroa. Yritysten taseet pullistelevat ja rikkaat rypevät rahoissa.
Oleellista on se, että toisin kuin on väitetty, voittoja kasvattavalla politiikalla ei ole ollut työttömyyden vähenemiseen merkittävää vaikutusta. Työntekijöitä on tarvittu lisää vain sikäli kun sillä on merkitystä voittojen maksimoinnissa.
Voitoista osa palkankorotuksiin
Yritysten voitot Suomessa ovat historiallisen korkealla tasolla. Jos esimerkiksi vain vuoden 2008 voitot olisi jaettu työssä käyvien kesken, joita oli noin 2,5 miljoonaa, jokaisen palkkaa olisi voitu korottaa yli 1200 eurolla kuukaudessa. Tämä kertoo voittojen mittakaavan konkreettisesti.
Teknologiateollisuuteen runnattua 0,5 prosentin sopimusta yritetään nyt väen väkisin ruhjoa jonkinlaiseksi yleiseksi linjaksi. Tämän linjan ajajat unohtavat täysin yritysten valtavat voitot, joita nyt pitäisi käyttää työntekijöiden ansiotason korjaamiseen.
Puolen prosentin palkkojen korotus merkitsee väistämättä työntekijöiden reaaliansioiden alenemista. OECD:n vertailuissa suomalaisten ostovoima on jo valmiiksi vertailumaiden häntäpäässä, ja sinne se jää, ellei työntekijöiden palkkatasoa koroteta.
Myös naisten palkkojen jälkeenjääneisyyden korjaaminen jää haaveeksi, jos palkkojen korotus jää mitättömäksi. Matalan yleislinjan puitteissa ei korjata pienempienkään ryhmien palkkavääristymiä, saati mittavaa naisten palkkojen jälkeenjääneisyyttä.
Kunnolliset palkankorotukset tukevat julkista sektoria
Reilut palkankorotukset ovat välttämättömiä ostovoiman lisäämiseksi, joka on ratkaisevasti parempi keino laman torjumiseksi ja siitä ulos pääsemiseksi, kuin vanhat virheet toistava uusliberalistinen malli. Parantunut ostovoima lisää kysyntää tuotteille ja parantaa näin työllisyyttä.
Palkkasumman kasvattaminen on edullista myös julkisen talouden ja erityisesti kuntien kannalta. Palkankorotuksista huomattava osa menee verotuksen muodossa kuntien käyttöön ja vähentää tarvetta palvelujen supistamiseen ja antaa mahdollisuuksia niiden kehittämiseen.
Työllisyyden ja työttömyyden kannalta kuntien tulojen lisääntyminen on aivan ensiarvoisen tärkeää. Puolen prosentin palkkalinja ajaisi monet kunnat katastrofin partaalle koska verotulot eivät näin mitättömillä korotuksilla kasva yhtään.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
