Kiljava käy kunnille kalliiksi

Keski-Uusimaa lehti julkaisi 13.10. jutun, jonka perusteella saattoi saada sellaisen käsityksen, että vielä keväällä konkurssikypsässä sairaalassa kaikki on nyt hyvin ja kunnat eivät joutuneet satsaamana mitään lisää sen pelastamiseksi. Jutun anti jäi kuitenkin suurelta osin puutteelliseksi ja vähän niin kuin menestyspropagandan tasolle. Tärkein asia jäi kokonaan epäselväksi, eli miten paljon kunnille tulee maksamaan hoitovuorokausi/potilas, josta saisi kuvan hankkeen mielekkyydestä.
Niinpä aktiivinen lukija joutuukin selvittämään näitä asioita itse. Uusi asia on nyt se, että Kiljavan sairaalan osakaskunnat ovat sitoutuneet maksamaan sairaalayhtiön velkoja jyvitettynä osakkuuden mukaan. Kunnat saavat laskun riippumatta siitä ovatko ne lähettäneet ainuttakaan potilasta sairaalaan. Järvenpään kaupunki maksaa tätä laskua 295 500 euroa vuodessa. Jos kaupunki lähettää Kiljavalle kuntoutuspotilaita niin, että siellä on hoidossa joka päivä keskimäärin 6 järvenpääläistä potilasta, joka lienee nykyisen tarpeen mukaan kohtalaisen lähellä, tulee hoitopäivälle jo tästä hintaa noin135 euroa/potilas.
Kiljavan sairaalan hinnaston perusteella, joka on ollut voimassa tämän vuoden alusta, ovat hoitopäivien hinnat 422 eurosta 269 euroon riippuen kuntoutettavan vamman tai sairauden laadusta. Potilaalta peritään lisäksi 11,30 euroa päivältä. Kuten tiedetään sairaalan palvelutuotannosta vastaa yksityinen kansainvälisessä omistuksessa oleva terveysalan firma Attendo MedOne.
Sairaala ilmoittaa erittelyssään, että hoitovuorokauden hinta sisältää 109 euroa kiinteistökustannuksia, joka lienee se osuus, jonka kunnille määrätty kiinteä maksu korvaa. Tätä ei voi tietää varmuudella koska Keskarin jutusta eikä sairaalan kotisivuilta saa asiasta uutta tietoa. Mutta hinta hoitopäivää kohden näyttää nousseen reippaasti.
Sairaalayhtiö ilmoittaa myyvänsä kuntoutuspalveluja myös muille kunnille ja ulkopuolisille tahoille. Näin syntyy tilanne, jossa osakaskunnat subventoivat näiden hoitopäivien hintaa reippaasti.
Yhtä kaikki kahteen yhtiöön jakamisen malli näyttää tulevan Kiljavan sairaan osakaskunnille entistä kalliimmaksi eikä ole vaikea ennustaa sitäkään, että tulevaisuudessa sairaalayhtiö on taas käsi ojossa pyytämässä lisää rahaa. Yhtiön perusongelmiahan ei näillä tempuilla poistettu, vaan ainoastaan hämärrettiin mahdollisuuksia seurata ja ottaa selvää tästä sopasta.
Pakkomielteinen yksityistäminen ja kunnallisten päättäjien tolkuton omien virheiden peittämisen tarve uusilla entistä pahemmilla virheillä, on nykyisen kunnallispolitiikan suurin ongelma. Eikä se muutu ennen kuin kuntalaiset heräävät näkemään edes joitakin tosiasioita.