EU tukee työvoiman polkumyyntiä

Eduskunnan käsittelyssä oleva uusi EU-sopimus tekee uusliberalismista, voittojen maksimoinnista, julkisten palvelujen kilpailuttamisesta ja pääoman, tavaroiden, työvoiman ja palvelujen vapaasta liikkumisesta periaatteita, joita jäsenmaiden edellytetään noudattavan. Ne uhkaavat romuttaa pohjoismaisen hyvinvointijärjestelmän ja myös työehtosopimusten vähimmäisturvan.

Ammattiyhdistysliike on jo saanut katkerasti kokea, mitä pääomien, työvoiman ja palvelujen vapaan liikkumisen esteiden poistaminen merkitsee. EY:n tuomioistuin, joka tulkitsee työvoimaa koskevaa lainsäädäntöä on tehnyt 4.3. taas uuden päätöksen, tällä kertaa niin sanotussa Rüffertin jutussa. Tapaus koski Ala-Saksin osavaltion rakennushanketta, jonka urakoitsijaksi
valittu puolalainen yritys maksoi työntekijöille palkkaa alle puolet saksalaisen työehtosopimuksen vähimmäispalkasta.

Ala-Saksin lainsäädännön mukaan julkisia hankintoja kilpailutettaessa yritysten on kirjallisesti sitouduttava maksamaan työntekijöilleen vähintään voimassa olevan työehtosopimuksen mukaiset palkat. Urakkasopimus purettiin, mutta työnantaja vei asian oikeusteitse EY:n tuomioistuimeen, joka ratkaisi asian puolalaisen työnantajan hyväksi ja asetti EU-lainsäädännön osavaltion lain yläpuolelle.

Suomessa on nykyään työssä tuhansia ulkomaalaisia, joille maksetaan palkkaa huomattavasti vähemmän kuin työehtosopimukset edellyttävät. Monissa tapauksissa työehdot eivät täytä edes sopimusten minimivaatimuksia. Ay-liikkeen johtajat vannovat työehtosopimusten yleissitovuuden nimiin, mutta tosiasia on, ettei yleissitovuus suojaa vähäisimmässäkään määrin ulkomailta lähetettyä ja tilattua työvoimaa. Työsopimuslakia heikennettiin tällaiseksi Lipposen hallituksen aikana vuonna 2000.

Rüffertin tapauksen tapaan työnantajan ei tarvitse Suomessa noudattaa alan yleissitovaa työehtosopimusta, jos se on työehtosopimuslain mukaan sidottu johonkin muuhun työehtosopimukseen. EU-sopimukset eivät velvoita maksamaan lähetetyille työntekijöille suomalaisten sopimusten mukaista palkkaa. EY:n tuomioistuin tulkitsee EU-sopimuksia siten, että työnantajat voivat ”laillisesti” polkea palkkoja.

Ay-liikkeen tulisi vihdoin nähdä, mitä EU-politiikka todellisuudessa merkitsee. On aika ryhtyä ajamaan jäsenten etuja ja estää halpatyövoiman markkinoiden syntyminen. Se voi toteutua vain siten, että turvataan kaikille samanlaiset työehdot riippumatta siitä mistä maasta työntekijä on lähetetty.

Tilanteen huononemisen entisestään voi estää vain se, ettei eduskunta hyväksy Lissabonin sopimusta, joka asettaa EU:n lainsäädännön Suomen lakien yläpuolelle.