Vaalituki murentaa eduskuntapuolueiden uskottavuutta

Satoihin tuhansiin euroihin nouseva lähinnä uusrikkaitten muodostamien yhdistysten eduskuntavaalituki kyseenalaistaa monien ministerien ja kansanedustajien uskottavuuden ja rehellisyyden. Kun vaalitukea on maksettu vielä vaalien jälkeenkin ja kun tukea saaneet ilmoittavat, etteivät tiedä keneltä rahaa on tullut, epäilysten herääminen ja luottamuksen kyseenalaistuminen on sitäkin ilmeisempää.

Nyt kohua herättänyt vaalituki on vain jäävuoren huippu, joka kertoo äkkirikastuneiden halusta ostaa ”oma lautanen” päättäjien pöytään. Tunnettuahan on, että rahaa on jaettu ja jaetaan suurille eduskuntapuolueille niin sanottujen vanhojen pääomapiirien taholta. Tukea jaetaan erilasin peitellyin keinoin kuten seminaarimaksuina, mainoksina ja taideostoksina.

Vaalitukea ovat jakaneet muun muassa pankit, suuret teollisuusyritykset ja rakennusfirmat. Tuki on suuntautunut erityisesti porvaripuolueille, mutta myös osa vasemmistopuolueiden ehdokkaista on ollut tuen saajina. Gryndereiden ja kunnallispoliitikkojen suhmurointi on tunnettua monissa kunnissa.

Yritysmaailman ja rikkaitten tuki eliitille vääristää jo ennestään pahasti vinoutunutta vaalirahoituksen asetelmaa. Eduskuntapuolueet ovat tässä mielessä eräällä tavalla säätiöineet eduskunnan omiin käsiinsä myöntämällä julkista rahoitusta vain itselleen. Vuonna 2007 eduskuntapuolueet myönsivät itselleen yleistä puoluetukea noin 12,5 miljoonaa ja sen lisäksi erityistä eduskuntavaalitukea noin 2,5 miljoonaa euroa. Tämän vuoden alussa eduskuntapuolueet jakoivat itselleen 18 miljoonaa euroa tiedotustoiminnan ja viestinnän tukemiseen. Tämän lisäksi ne jakavat itselleen tukea myös muihin vaaleihin, lehdistötukena, eduskuntapuolueiden kehitysyhteistyöhön, naistoimintaan, poliittisille nuorisojärjestöille jne.

Jos tällainen näin mittava taloudellinen tuki ei vaikuta päätösten sisältöihin, niin mikä sitten. On vaikea kuvitella, että varsinkaan joku liikemies jakaisi hyvän hyvyyttään päättäjille rahaa. Eikä kyse ole vain suoranaisista lahjuksista vaan ennen muuta markkinaehtoisesta politiikasta, joka palvelee suuria yrityksiä ja jossa poliittinen eliitti elää irti kansalaisten arjesta.

Pääomien omistajat ja rikkaat ovat saaneet rahalleen vastinetta runsain mitoin. Pääomatulojen verotus on kevennetty sille tasolle, että niiden osalta voidaan puhua jo veroparatiisimaisista oloista. Varallisuusvero on poistettu kokonaan ja rikkaiden verotusta kevennetty muutenkin reippaasti. Valtionyhtiöitä ja julkisia palveluja yksityistetään.

Pahin paljastuneen vaalirahoituskohun esiin tuoma ongelma on se, että kansanedustajat eivät ole kansan edustajia, vaan suuryritysten ja rikkaitten asiamiehiä ja naisia, jotka eivät tosiasiassa välitä kansalaisten suuren enemmistön, eivätkä varsinkaan köyhien ihmisten asioista.

Sakkopäivämaksut ja Kiljavan sairaala

Kaupunginvaltuutettu Maija-Liisa Pyykkönen (kesk) kommentoi ja selitteli erikoissairaanhoidon sakkopäivämaksuja Keski-Uusimaa-lehden palstoilla 11.5. Hän pitää oikeana sitä, että HUS perii kunnilta huimasi normaaleja maksuja suuremmat hoitopäivämaksut heti kotiuttamispäivän jälkeisestä päivästä lukien. Hänen mielestään tällainen puhtaasi hallinnolliseen päätökseen perustuva ja eräänlaisena äärimmäisenä markkinamekanismina toimiva käytäntö kannustaa kuntia noutamaan kotiutetut potilaat kuntien omiin tai muuten järjestämiin hoitopaikkoihin.
Tällaiselle menettelylle ei ole lääketieteellisiä tai hoitoketjun järjestämiseen liittyviä asiallisia perusteita, mutta kuntien talouteen sillä sen sijaan on merkittävät vaikutukset. Sakkopäivämaksut saattavat olla jopa lain vastaisia.
Usein miten kyseessä ovat vanhusväestöön kuuluvat potilaat, joita ei voida kotiuttaa suoraan kotiin, vaan he tarvitsevat erikoissairaanhoidon jälkeen valvottua hoitoa ja kuntoutusta. Tämä hoito tapahtuu muun muassa terveyskeskuksessa. Nämä hoitopaikat maksavat tietenkin myös ja se pitää ottaa huomioon kun hinnoittelusta puhutaan.
Jos hoitopaikkoja on liian vähän - kuten ilman muuta on – ne eivät lisäänny sakottamalla ja perimällä korkeampia hoitomaksuja välittömästi kotiuttamisen jälkeen. Kyse on siis hoitopaikkojen puutteesta, jota yritetään kiertää puhumalla niin sanotusti ”aidan seipäistä”. Sakkopäivämaksujen puolustelu on erityisen kummallista keskustan valtuustoryhmä suusta, jotka tuon tuostakin arvostelevat terveydenhuollon menojen kasvua.
Kiljavan kuntoutussairaala saattaa hyvässä lykyssä tuoda helpotusta sairaalapaikkapulaan. Toinen asia on se mikä tulee olemaan Kiljavan hoitopaikkojen hinta. Kunnat joutuvat maksamaan hoitomaksuina ensinnäkin tähän mennessä jo 12 miljoonaan nousseet remonttikulut lainojen korkoineen sekä Kiljavan sairaalayhtiön ja sairaalapalvelujen tuottajan MedOne Oy:n tuottovaatimukset. Saattaa olla hyvinkin niin, että Kiljavalla kuntoutettavan normaali hoitopäivämaksu nousee yhtä suureksi kuin HUS:n sakkopäivämaksut.
Missään tapauksessa Kiljavan sairaalaan konsultin laatima rakenne ei ole kunnille kokonaistaloudellisesti edullisin ratkaisu, vaikka Kiljavan sairaalan ja MedOnen johtajat niin yrittivät väittääkin. Ihan oikeasti kuntien itsensä hoitaman sairaalan kustannuksia ei ole koskaan edes verrattu. Allekirjoittanut esitti Kiljavan sairaalaratkaisun päätösvaiheessa Järvenpään valtuustossa, että nyt käytössä olevan yhtiömallin sijaan muodostettaisiin kuntayhtymä, jolloin ainakin tietojen saanti olisi turvattu. Nyt homma pyörittää lähinnä MedOne Oy eikä sillä ole tosiasiassa mitään riskiä liiketoiminnassaan.
MedOne Oy tunnetaan terveydenhoitolan työvoimaa vuokraavana yhtiönä, joka harrastaa epätervettä palkkojen muuntamista pääomatuloiksi. Yksistään tämä tarkoittaa sitä, että kunnat jäävät lääkäreiden palkkojen osalta paitsi kunnallisverotuottoa, koska pääomatuloista ei peritä kunnallisveroa ollenkaan. Tämäkin huomioon ottaen kokonaisedullisuus on tyhjien tynnyreiden kolinaa.