Vaalituki murentaa eduskuntapuolueiden uskottavuutta

Satoihin tuhansiin euroihin nouseva lähinnä uusrikkaitten muodostamien yhdistysten eduskuntavaalituki kyseenalaistaa monien ministerien ja kansanedustajien uskottavuuden ja rehellisyyden. Kun vaalitukea on maksettu vielä vaalien jälkeenkin ja kun tukea saaneet ilmoittavat, etteivät tiedä keneltä rahaa on tullut, epäilysten herääminen ja luottamuksen kyseenalaistuminen on sitäkin ilmeisempää.

Nyt kohua herättänyt vaalituki on vain jäävuoren huippu, joka kertoo äkkirikastuneiden halusta ostaa ”oma lautanen” päättäjien pöytään. Tunnettuahan on, että rahaa on jaettu ja jaetaan suurille eduskuntapuolueille niin sanottujen vanhojen pääomapiirien taholta. Tukea jaetaan erilasin peitellyin keinoin kuten seminaarimaksuina, mainoksina ja taideostoksina.

Vaalitukea ovat jakaneet muun muassa pankit, suuret teollisuusyritykset ja rakennusfirmat. Tuki on suuntautunut erityisesti porvaripuolueille, mutta myös osa vasemmistopuolueiden ehdokkaista on ollut tuen saajina. Gryndereiden ja kunnallispoliitikkojen suhmurointi on tunnettua monissa kunnissa.

Yritysmaailman ja rikkaitten tuki eliitille vääristää jo ennestään pahasti vinoutunutta vaalirahoituksen asetelmaa. Eduskuntapuolueet ovat tässä mielessä eräällä tavalla säätiöineet eduskunnan omiin käsiinsä myöntämällä julkista rahoitusta vain itselleen. Vuonna 2007 eduskuntapuolueet myönsivät itselleen yleistä puoluetukea noin 12,5 miljoonaa ja sen lisäksi erityistä eduskuntavaalitukea noin 2,5 miljoonaa euroa. Tämän vuoden alussa eduskuntapuolueet jakoivat itselleen 18 miljoonaa euroa tiedotustoiminnan ja viestinnän tukemiseen. Tämän lisäksi ne jakavat itselleen tukea myös muihin vaaleihin, lehdistötukena, eduskuntapuolueiden kehitysyhteistyöhön, naistoimintaan, poliittisille nuorisojärjestöille jne.

Jos tällainen näin mittava taloudellinen tuki ei vaikuta päätösten sisältöihin, niin mikä sitten. On vaikea kuvitella, että varsinkaan joku liikemies jakaisi hyvän hyvyyttään päättäjille rahaa. Eikä kyse ole vain suoranaisista lahjuksista vaan ennen muuta markkinaehtoisesta politiikasta, joka palvelee suuria yrityksiä ja jossa poliittinen eliitti elää irti kansalaisten arjesta.

Pääomien omistajat ja rikkaat ovat saaneet rahalleen vastinetta runsain mitoin. Pääomatulojen verotus on kevennetty sille tasolle, että niiden osalta voidaan puhua jo veroparatiisimaisista oloista. Varallisuusvero on poistettu kokonaan ja rikkaiden verotusta kevennetty muutenkin reippaasti. Valtionyhtiöitä ja julkisia palveluja yksityistetään.

Pahin paljastuneen vaalirahoituskohun esiin tuoma ongelma on se, että kansanedustajat eivät ole kansan edustajia, vaan suuryritysten ja rikkaitten asiamiehiä ja naisia, jotka eivät tosiasiassa välitä kansalaisten suuren enemmistön, eivätkä varsinkaan köyhien ihmisten asioista.