Suomen hallitukset väriskaalasta riippumatta ovat pyrkineet viemään maatamme EU:n ytimeen. Tälle tavoitteelle ei ole määritetty minkäänlaista hintalappua. Sinne pyritään, maksoi mitä maksoi. Ja kyllä se maksaakin.
Viime vuoden toukokuussa pääministeri Katainen kertoi käytyään erään EU:n ytimiin kuuluvan konklaavin kokouksessa, että Suomen takausvastuille on asetettu 1,9 miljardin yläraja ja että lisää vastuita ei voi tulla, koska jatkossa niitä ei edes harkita ilman täysimääräisiä vakuuksia. Vuottakaan ei ole kulunut kun EU:n väliaikaisen ja nyttemmin pysyvän vakausmekanismin (EVM) vastuut Suomelle ovat viimeisten arvioiden mukaan nousseet jo yli 50 miljardin euron. Oikeita vakuuksia Suomi ei ole saanut eurollekaan, puhumattakaan täysimääräisistä vakuuksista. Vain epämääräisiä lupauksia, joiden realisoituminen voi tulla kyseeseen vuosikymmenten jälkeen, jos milloinkaan.
Mikään EU:n kehityksessä ei viittaa siihen, että Suomen vastuiden kasvaminen olisi pysähtymässä. Suomi on viety satimeen, josta Katainen ja kumppanit eivät osaa pois, jos haluavatkaan.
Tämä tarkoittaa myös sitä, että vastuut EU:n vakauspolitiikasta kaatuu konkreettisesti tavallisten suomalaisten kannettavaksi. Hallitus on kehysriihessään leikkaamassa kansalaisilta tämän vuoden leikkausten lisäksi jopa 5 miljardia euroa. Tämä on lisättävä EU-satimessa hankittuihin vastuisiin.
Lisää lunta tupaan kansalaisille on tulossa niin sanotun kuntauudistuksen nimissä suunnitteilla olevassa rankassa hyvinvointipalvelujen romuttamishankkeessa. Kuntien pakoliitokset, palvelujen karsiminen ja yksityistäminen ovat lisähintaa EU:n kriisistä.
Hallituksen ministerit toistavat kuin papukaijat lähes ainoana perustelunaan, että näin on tehtävä, kun näin on tehtävä. Vain satimessa oleva voi olla näin näköalaton.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti