Kuntauudistus on katastrofi

Järvenpään kokoomuslainen kaupunginvaltuutettu Tomi Riihimäki on Keski-Uusimaa-lehden kirjoituksessaan 28.5. vastustavinaan sixpäck-hallituksen kuntauudistusta sillä perusteella, että se saattaa käydä kalliiksi koska työntekijöille on luvattu viiden vuoden irtisanomissuoja. Tässä hän tulee paljastaneeksi koko kuntahankkeen todelliset tarkoitusperät, eli oikeiston tavoitteena on lopettaa kuntien työpaikkoja rankalla kädellä. On puhuttu työpaikkojen vähentämisestä 10 prosentilla. Siis 43 000:lla. Riihimäki ja muut oikeistopoliitikot eivät kerro koko totuutta kuntien pakkoliitosten seurauksista. He eivät muun muassa kerro niistä kokemuksista, joita syntyi, kun niin sanottu paras-hanke pantiin toimeen ja suuri määrä kuntia yhdistettiin enemmän tai vähemmän pakkokeinoin. Tiedossa on, että useimmissa kuntaliitoksissa palvelut ovat keskittyneet ja niitä keskitetään koko ajan suurempiin kokonaisuuksiin ja keskuspaikkakunnille. Niinpä monista entisistä itsenäisistä kunnista on lakkautettu terveyskeskukset, koulut ja monet muut palvelut. Reuna-alueiden ihmiset on jätetty heitteille. Suurkuntien muodostaminen merkitsee kunnallisen demokratian kuohitsemista. Esimerkiksi Järvenpään, Keravan, Nurmijärven ja Tuusulan yhdistäminen tarkoittaa sitä, että nykyisten 204 valtuutetun sijaan päätöksiä tekemään valittaisiin vain 67 valtuutettua. Lautakuntien osalta vallan keskittyminen olisi vielä dramaattisempaa. Nykyisen yli 400 lautakunnan jäsenen sijaan asioita käsittelisi noin sata jäsentä. Kunnallinen itsehallinto ja asukkaiden vaikutusmahdollisuudet taantuisivat lähes 1900-luvun alun tasolle. Liike-elämää ja kokoomuslaisia kiehtoo tietenkin se, että yhdistämällä pakkokeinoin kuntia, karsimalla kuntien työntekijämäärää ja lopettamalla kuntien palvelutuotantoa luodaan lisää markkinoita yksityiselle bisnekselle. Kaikki selvitykset, joita yksityisestä palvelutuotannosta on tehty kertovat, että ne tulevat kalliimmiksi kuin kuntien oma tuotanto eikä laatukaan ole vertailukelpoista. Näin ollen on hyvin kyseenalaista, että suurkunnille olisi sen enempää taloudellisia kuin toiminnallisiakaan perusteita. Hallituksen ja muiden kuntien pakkoliitoksia kannattavien kuulee usein sanovan, ettei muka ole muita vaihtoehtoja. Se on epärehellistä ja epä-älyllistä puhetta. Pelkästään tekemällä vertailun kuntien nykyisin yksityisiltä ostamien palvelujen ja oman tuotannon hinnasta ja laadusta saadaan selville asioiden oikea laita. Vaihtamalla kalliit ja heikkolaatuiset yksityispalvelut kunnan omiin palveluihin saadaan aikaiseksi todellisia säästöjä. Kuntien taloutta voitaisiin kohentaa myös veropolitiikalla ryhtymällä perimään kuntaveroa pääomatuloista, joiden saajat nyt ovat kunnissa vapaamatkustajia.