Propaganda ja todellisuus

Voi olla, ettei meidän maassa kaikki suju
niin kuin pitäisi.
Mutta kukaan ei voi kiistää ettei propaganda
ole hyvää.
Jopa nälkää näkevien on myönnettävä
että kansanhuoltoministeri pitää hyviä puheita.

Näin kuvasi Bertolt Brecht maanpakolaisena Saksan tilannetta ennen toista maailmansotaa runossaan Propagandan välttämättömyydestä.
Eduskuntavaalien lähestyessä on meidän maassamme propaganda alkanut käydä jo suorastaan ahdistavaksi. Meillä ei pelkästään ministerit ja hallituspuolueet jyrää kaikista tuuteista omaa sanomaansa, vaan myös eduskunnan ns. oppositiopuolueet ovat yhtyneet kuoroon. Nyt totuus ja realismi ovat halpaa tavaraa.
Kansalaiset saavat kuulla miten he ovat eläneet yli varojensa ja kasvattaneet valtion velkaa huikeisiin mittoihin vaikka ministerit ovat sydän verestäen leikanneet menoja ja vieneet lapsilta leivän suusta. Erityisen ansiokkaasti kaikki eduskuntapuolueet syyllistävät vanhuksia, jotka eivät suvaitse kuolla riittävä nuorina, vaan uhkaa ikääntymällä viedä koko maan konkurssiin.
Reaaliansioita jo kolmena perättäisenä vuotena alentanutta tupo-sopimusta on heidän mielestään nyt aivan välttämätöntä jatkaa seuraavan eduskuntakauden ajan, jotta työpaikkoja saadaan lisättyä. Kukaan ei muista eikä välitä siitä, että työttömyys on lisääntynyt taas ennätysmittoihin.
Muukalaisviha ja rasismi ovat nykyään jo kestoperusteluja, kun halutaan osoittaa suomalaiselle köyhälle kenen syytä hänen köyhyytensä muka on ja usuttaa kurja vielä kurjemmassa asemassa olevan kimppuun.
Julkiset sote-palvelut ja kunnat ovat kaikkien eduskuntapuolueiden hampaissa. Kuntien itsehallinto ja kunnallinen demokratia, vaikkakin vajavaiset, ovat niille kaiken pahan alku ja juuri. Sote-hanketta, jolla on tarkoitus pistää sileäksi tämä sisäinen syöpäläinen, ei olisi olemassa eduskuntapuolueiden yhteistä tahtoa. Tämän hankkeen perusteluista saa suurennuslasilla etsiä totuuden siementä.
Valtaeliitti muistuttaa alvariinsa myös siitä miten kreikkalaiset ovat muka kupanneet koko Eurooppaa ja erityisesti suomalaisia. Saksalaiset ja ranskalaiset pankin ja niiden suomalaiset edusmiehet ovat hiljaa kuin kusi sukassa, ettei kukaan vain huomaisi, että Kreikan lainoituksessa oli kyse tulonsiiroista finanssikeinottelijoille.
Jos pelko ja harhat eivät ole vielä tämänkään jälkeen vallannut kansalaisten mieliä, niin ainahan on Venäjä, Venäjä, Venäjä. Media ja valtaeliitti ovat tehneet naapurimaastamme demonin, joka muka uhkaa jo lähes kaikkia maita. Natoon pitää tunkea keinolla millä hyvänsä.
Brecht lopettaa runonsa pohdintaan propagandan tarkoituksesta:

Vielä yksi asia panee vähän epäilemään
propagandan tavoitteita: mitä enemmän meidän maassa
on propagandaa
sitä vähemmän on kaikkea muuta.

Tämä on suomalaisten hyvä muistaa, ettei käy kuten Saksassa 1930-luvun lopulla. Onneksi vaaleissa on mukana SKP, jonka vaaliohjelma perustuu rehelliselle arviolle maan taloudesta ja kansalaisten tilanteesta.