Sipilän hallituksen sote-hankkeen keskeisimpiin perusteluihin kuuluu propaganda terveyspalvelujen valinnanvapauden avautumisesta. Erityisesti Kokoomus hehkuttaa tätä innokkaasti. Mutta tuoko sote mitään uutta valinnanvapautta nykyiseen tilanteeseen nähden tai ylipäätään? Nykyäänhän lain mukaan kaikilla on oikeus valita hoitava lääkäri ihan mistä firmasta tahansa. Edellytyksenä on vain se, että on riittävän paksu lompakko.
Kun tarkastellaan sote-hankkeeseen liitettyä valinnanvapausasetelmaa vähän syvemmaltä, niin huomataan, että valinnanvapaus on hyvin kyseenalaista, jos sitä on ollenkaan.
Jos sote toteutuu esitetyssä muodossaan, niin silloin palvelujen järjestäjä – tässä tapauksessa makuntahallinto – valitsee palvelujen tuottajat. Palveluja käyttävällä asiakalla ei tähän valintaan ole mitän sanomista. Palvelujen tuottajat puolestaan valitsevat ja palkkaavat ne lääkärit, jotka käytännössä kohtaavat asiakkaan. Tähänkään valintaan asiakkaalla ei ole mitään sanomista eikä liioin palvelujen järjestäjälläkään silloin kun kyse on yksityisestä tai kolmannen sektorin palvelutuottajasta.
Palvelujen käyttäjän valinnanvapaus sote-hankkkeen kaavailujen mukaan on siinä, että voi valita muiden valitsemista palvelutuotajista sen, jonka palveluja aikoo käyttää. Julkisen, yksityisen tai kolmanen sektorin tuottajan. Ja palvelutuottajien valitsemista, heidän palkkalistoillaan olevista lääkäreistä, asiakas voi yrittää valita hoitavan lääkärin.
Tämä näennäinen valinnavapus on kuitenkin ansa. Nimittäin tämän jälkeen asiakas on sidottu vuodeksi siihen mitä tuli valittua. Vaikka palvelujen tuottaja osoittautuisi huonoksi, ei sitä voi vaihtaa. Vaikka palvelutuottaja ei tarjoaisikaan valitun lääkärin palveluita, ei valintaa voi muuttaa.
Nykyinenkin käytäntö tervyspalveluissa on varsin karua asiakkaan valinnavapauden kannalta, olkoon sitten kyse julkisesta tai yksityisestä toiminnasta. Kun Järvenpäässä lakkautettiin erittäin hyvä omalääkärisysteemi, niin tylysti ilmoitettiin, että tästä lähtien hoitava lääkäri on se joka on vapaana. Näin se on myös yksityisillä toimijoilla. Valinnanvapaus on rikkaitten etuoikeus.
Kokoomuksen ja muun oikeuiston ajama ns. valinnavapaus osoittautuukin kuplaksi, jonka perimmäinen tavoite on tehdä tulonsiirto julkiselta sektorilta suurille yksityisille terveysfirmoille. Ihmisten tervystarpeet ovat tässä vain väline.
Muuten olen sitä mieltä, että sote-hanke on hylättävä.
tiistai 14. helmikuuta 2017
torstai 23. huhtikuuta 2015
Tätäkö ne kutsuvat demokratiaksi?
SKP:n listoilla olleelle ehdokkaalle tehtiin vaalien jälkeen tarjous haastattelusta radioon, aiheesta miten pienpuolueiden näkyvyyttä saataisiin paremmaksi. Kysymyksenasettelu aiheuttaa varmaan monissa jonkinlaisia kiukunpurkauksia. Olihan tiedotusvälineiden vaalikampanja kokonaisuudessaan ennennäkemätöntä pienpuolueisiin kohdistuvaa syrjintää ja boikotointia.
Verovaroin ylläpidettävän Ylen johtamana vaaleista tehtiin mediassa kahdella tapaa rajattu sirkus. Ensinnäkin, jo hyvissä ajoin määriteltiin ja ylläpidettiin koko kampanjan ajan hallitutuksen asettamaa poliittista agendaan, jossa oli lupa puhua vain sellaista kysymyksistä kuten julkisen sektorin velkaantumisen pysäyttäminen ja menoleikkaukset sekä kaatuneen sote-hankkeen uudelleen elvyttäminen. Ulkopolitiikan alueella nostettiin tietoisesti hallituksen ministereiden toimesta räikeä propaganda Venäjä-uhkasta ja Nato-vyörytys. Nämä teemat toistuivat kaikissa vaalikoneissa, lehdissä ja tv-keskusteluissa.
Toiseksi, mediassa eduskuntavaalit tuotiin esiin vain eduskuntapuolueiden välisenä kisailuna. Galluppien uutisoinnissa Keskustasta tehtiin vaalivoittaja jo monta kuukautta ennen vaaleja. Mielipidemittausten uutisoinnilla vakuutettiin äänestäjiä siitä, että muita vaihtoehtoja ei ole olemassakaan. Television vaalikeskustelut toistuivat toistensa kaltaisina päivästä toiseen vain eduskuntapuolueiden ympärillä ja usein vielä vain neljää suurinta puoluetta esillä pitäen. Vaalikoneiden vastausten raportoinnissakin oli oikein nähty vaivaa karsimalla muiden kuin eduskuntapuolueiden ehdokkaitten vastaukset pois julkisuudesta. Kun pienpuolueista sitten kerran jotain kerrottiin, niin ne kuvattiin puutarhatonttuina, joilla ei ole jakoa politiikan alalla. SKP:n ohjelmasta esitettiin räikeän valheellinen kuva.
Kun tähän lisätään vielä taloudellisten resurssien räikeä eriarvoisuus, alkaa kuva demokratia surkeasta tilasta hahmottua kokonaisuudessaan. Eduskuntapuolueiden valtaa ja toimintaedellytyksiä pönkitetään verovaroilla vaalikaudessa lähes 150 miljoonalla eurolla pelkästään puoluetukena ja sen lisäksi ne voivat palkata suuren joukon työntekijöitä valtion varoin. Vaalikampanjassa näkyi myös selvästi se miten suurpääoma panostaa oikeistopuolueisiin suunnattomia summia.
Se, että Suomessa ei ole kaikilla puolueilla edes vähäisessä määrin tasapuoliset edellytykset osallistua vaaleihin, ei sulje pois itsekritiikin tarvetta. Koko vasemmisto koki rökäletappion, SKP muiden mukana. Vaalikampanjaa, politiikan tekemisten tapoja ja vaalitulosta pitää arvioida perusteellisesti. Johtopäätökset on tehtävä aikanaan.
Yksi on kuitenkin varmaa. Vaalit eivät ole läheskään ainoa vaikuttamisen keino. Päinvastoin. Jo huomenna on ryhdyttävä tekemään politiikkaa työväenliikkeen perinteeseen ja nykypäivään kuuluvavalla tavalla - ihmisten kanssa ja ihmisten keskellä. Vaalien tuloksena ei muuttunut mikään, ellei sitten huonompaan suuntaa. Muutos tulee yhteisen kamppailun tuloksena.
Verovaroin ylläpidettävän Ylen johtamana vaaleista tehtiin mediassa kahdella tapaa rajattu sirkus. Ensinnäkin, jo hyvissä ajoin määriteltiin ja ylläpidettiin koko kampanjan ajan hallitutuksen asettamaa poliittista agendaan, jossa oli lupa puhua vain sellaista kysymyksistä kuten julkisen sektorin velkaantumisen pysäyttäminen ja menoleikkaukset sekä kaatuneen sote-hankkeen uudelleen elvyttäminen. Ulkopolitiikan alueella nostettiin tietoisesti hallituksen ministereiden toimesta räikeä propaganda Venäjä-uhkasta ja Nato-vyörytys. Nämä teemat toistuivat kaikissa vaalikoneissa, lehdissä ja tv-keskusteluissa.
Toiseksi, mediassa eduskuntavaalit tuotiin esiin vain eduskuntapuolueiden välisenä kisailuna. Galluppien uutisoinnissa Keskustasta tehtiin vaalivoittaja jo monta kuukautta ennen vaaleja. Mielipidemittausten uutisoinnilla vakuutettiin äänestäjiä siitä, että muita vaihtoehtoja ei ole olemassakaan. Television vaalikeskustelut toistuivat toistensa kaltaisina päivästä toiseen vain eduskuntapuolueiden ympärillä ja usein vielä vain neljää suurinta puoluetta esillä pitäen. Vaalikoneiden vastausten raportoinnissakin oli oikein nähty vaivaa karsimalla muiden kuin eduskuntapuolueiden ehdokkaitten vastaukset pois julkisuudesta. Kun pienpuolueista sitten kerran jotain kerrottiin, niin ne kuvattiin puutarhatonttuina, joilla ei ole jakoa politiikan alalla. SKP:n ohjelmasta esitettiin räikeän valheellinen kuva.
Kun tähän lisätään vielä taloudellisten resurssien räikeä eriarvoisuus, alkaa kuva demokratia surkeasta tilasta hahmottua kokonaisuudessaan. Eduskuntapuolueiden valtaa ja toimintaedellytyksiä pönkitetään verovaroilla vaalikaudessa lähes 150 miljoonalla eurolla pelkästään puoluetukena ja sen lisäksi ne voivat palkata suuren joukon työntekijöitä valtion varoin. Vaalikampanjassa näkyi myös selvästi se miten suurpääoma panostaa oikeistopuolueisiin suunnattomia summia.
Se, että Suomessa ei ole kaikilla puolueilla edes vähäisessä määrin tasapuoliset edellytykset osallistua vaaleihin, ei sulje pois itsekritiikin tarvetta. Koko vasemmisto koki rökäletappion, SKP muiden mukana. Vaalikampanjaa, politiikan tekemisten tapoja ja vaalitulosta pitää arvioida perusteellisesti. Johtopäätökset on tehtävä aikanaan.
Yksi on kuitenkin varmaa. Vaalit eivät ole läheskään ainoa vaikuttamisen keino. Päinvastoin. Jo huomenna on ryhdyttävä tekemään politiikkaa työväenliikkeen perinteeseen ja nykypäivään kuuluvavalla tavalla - ihmisten kanssa ja ihmisten keskellä. Vaalien tuloksena ei muuttunut mikään, ellei sitten huonompaan suuntaa. Muutos tulee yhteisen kamppailun tuloksena.
torstai 16. huhtikuuta 2015
Eläkkeitä on korotettava heti 100 euroa kuukaudessa!
Ylisuuriksi paisuneiden työeläkerahastojen arvo on vuonna 2015 kohonnut 177 miljardiin euroon. Nuo varat kuuluvat nykyisille ja tuleville eläkeläisille, ne eivät ole hallituksen ja eduskunnan omaisuutta vaikka ne tekevätkin päätöksiä monista eläkkeisiin liittyvistä asioista. Eduskunnan päätöksillä eläkkeiden indeksejä on rukattu niin, että niiden ostovoima on heikentynyt. Myös eläkekertymien sääntöihin on tehty monia eläkkeitä heikentäviä muutoksia.
Viimeisin törkytemppu oli hallituksen vuoden 2014 kehysriihessä tekemä yksipuolinen päätös työeläkkeiden noston jäädyttämisestä 0.4 prosenttiin vuonna 2015. Taitettu indeksikin olisi tuottanut yli yhden prosentin. Toimenpiteellä siirrettiin eläkeläisille kuuluvaa osuutta yhteensä yli 100 miljoonalla eurolla eläkerahastojen ja sitä kautta eläkejohtajien palkkojen ja bonuksien lihottamiseen. Valtion ja kuntien taloutta tällä tempulla heikennettiin koska ne jäävät paitsi tuon korotuksen verotuottoja.
Eläkerahastojen varoja on käytettävä eläkkeiden korotuksiin. 100 eron korotus eläkkeisiin ei edes pienentäisi eläkerahastojen pääomaa, mutta se parantaisi eläkeläisten toimeentuloa huomattavasti. Se toisi noin 1,5 miljardia euroa lisää ostovoimaa kansantalouteen, jonka seurauksena myös työllisyys kohenisi ja talouden pyörät saisivat lisää vauhtia.
Nyt työntekijöiden ja yrittäjien kokoamia eläkevaroja käytetään riskisijoittamiseen (hedge-ym.rahastoissa) suurempien voittojen tavoittelemiseksi ja eläkejohtajien palkkojen ja bonusten kohottamiseksi. Menettely on moraalitonta ja vaarantaa koko järjestelmän toimivuuden. Eläkkeiden korotus olisi alku terveelle elvytyspolitiikalle, josta hyötyisivät kaikki.
Nyt tarvitaan suunnan muutos talouspolitiikkaan. Myös työeläkejärjestelmä kaipaa itse asiassa täysremontin. Ratkaisevaa on työntekijöiden ja eläkeläisten päätösvallan lisääminen järjestelmän hallinnon kaikilla tasoilla.
ARTO VIITANIEMI
Eduskuntavaaliehdokas (SKP)
Järvenpää
Viimeisin törkytemppu oli hallituksen vuoden 2014 kehysriihessä tekemä yksipuolinen päätös työeläkkeiden noston jäädyttämisestä 0.4 prosenttiin vuonna 2015. Taitettu indeksikin olisi tuottanut yli yhden prosentin. Toimenpiteellä siirrettiin eläkeläisille kuuluvaa osuutta yhteensä yli 100 miljoonalla eurolla eläkerahastojen ja sitä kautta eläkejohtajien palkkojen ja bonuksien lihottamiseen. Valtion ja kuntien taloutta tällä tempulla heikennettiin koska ne jäävät paitsi tuon korotuksen verotuottoja.
Eläkerahastojen varoja on käytettävä eläkkeiden korotuksiin. 100 eron korotus eläkkeisiin ei edes pienentäisi eläkerahastojen pääomaa, mutta se parantaisi eläkeläisten toimeentuloa huomattavasti. Se toisi noin 1,5 miljardia euroa lisää ostovoimaa kansantalouteen, jonka seurauksena myös työllisyys kohenisi ja talouden pyörät saisivat lisää vauhtia.
Nyt työntekijöiden ja yrittäjien kokoamia eläkevaroja käytetään riskisijoittamiseen (hedge-ym.rahastoissa) suurempien voittojen tavoittelemiseksi ja eläkejohtajien palkkojen ja bonusten kohottamiseksi. Menettely on moraalitonta ja vaarantaa koko järjestelmän toimivuuden. Eläkkeiden korotus olisi alku terveelle elvytyspolitiikalle, josta hyötyisivät kaikki.
Nyt tarvitaan suunnan muutos talouspolitiikkaan. Myös työeläkejärjestelmä kaipaa itse asiassa täysremontin. Ratkaisevaa on työntekijöiden ja eläkeläisten päätösvallan lisääminen järjestelmän hallinnon kaikilla tasoilla.
ARTO VIITANIEMI
Eduskuntavaaliehdokas (SKP)
Järvenpää
perjantai 13. maaliskuuta 2015
Ikäihmisten kurittaminen on lopetettava!
Eläkkeitä on leikattu yli kahdenkymmenen vuoden kuluessa erilaisilla indeksien rukkauksilla ja eläkekertymien heikentämisillä. Hyvin monien eläkeläisten tulokehitys on jäänyt tästä syytä reaalisesti miinusmerkkiseksi. Pitkään jatkuneen suurtyöttömyyden ja pätkätöiden lisääntymisen seurauksena eläketaso jää monilla eläkkeelle siirtyvillä alun perin erittäin alhaiseksi.
Erityisesti Kataisen/Stubbin hallituksen toimesta ikäihmisiä on alettu syyllistää kuntien ja valtion talouksien rapauttajina. On keksitty yleismääritelmä, eli kestävyysvaje, jota käytetään lähes minkä tahansa oikeistolaisen talous- tai rakennepoliittisen hankkeen perusteluna. Sillä perustellaan kuntien pakkoliitoksia, sote-hankkeita, koulujen keskittämisiä jne.
Kestävyysvajeella perustellaan myös toimenpiteitä, jotka ovat ristiriidassa julkisanottujen päämäärien kanssa. Esimerkkinä eläkkeisiin vuodenvaihteessa tehty operaatio, jolla lakisääteisestä indeksikorotuksesta suurin osa leikattiin eläkeläisiltä pois. Toimenpidettä perusteltiin säästösyillä, mutta tosiasiassa se oli tulonsiirto eläkeläisiltä eläkeyhtiöille. Tällä törkeällä toimenpiteellä heikennettiin eläkeläisten toimeentuloa ja kuntien verotuloja. Eduskuntapuolueet ovat omilla toimillaan aiheuttaneet eläkeläisten taloudellisen aseman heikkenemisen ja siten kasvattaneet julkisia menoja ajamalla heidät toimeentulotuen asiakkaiksi.
Suomessa on kaikkiaan noin 1,5 miljoonaa eläkeläistä ja keskimääräinen eläke oli vuonna 2013 1549 euroa kuukaudessa. Naisten keskimääräinen eläke oli vain 1376 euroa kuukaudessa. Tämä kertoo sen, että hyvin suuri osa eläkeläisistä elää virallisen köyhyysrajan alapuolella. Eläkkeiden heikennykset luonnollisesti kiihdyttää tätä kehitystä.
SKP:n perusturva-aloite 1200 euron tulosta verottomana kuukaudessa parantaisi eläkeläisten asemaa huomattavasti. Se voidaan toteuttaa siten, että eläkkeitä korotetaan palauttamalla niihin vuosien varrella tehdyt erilaiset leikkaukset. Lisäksi tarvitaan riittävät määrärahat, joilla turvataan 1200 euron nettotulot kuukaudessa niille eläkeläisille, joiden tulotaso ei siihen muuten yllä. Myös toimeentulotukeen sekä asumis- ja muihin tukiin on turvattava riittävät resurssit. Verotettavan tulon alarajan nostolla voidaan edesauttaa perusturvan toteutumista.
Julkisen talouden ongelmien syy ei todellakaan ole ikääntyvien ihmisten lukumäärä, vaan eläkkeiden ja sosiaaliturvan liian matala taso.
Erityisesti Kataisen/Stubbin hallituksen toimesta ikäihmisiä on alettu syyllistää kuntien ja valtion talouksien rapauttajina. On keksitty yleismääritelmä, eli kestävyysvaje, jota käytetään lähes minkä tahansa oikeistolaisen talous- tai rakennepoliittisen hankkeen perusteluna. Sillä perustellaan kuntien pakkoliitoksia, sote-hankkeita, koulujen keskittämisiä jne.
Kestävyysvajeella perustellaan myös toimenpiteitä, jotka ovat ristiriidassa julkisanottujen päämäärien kanssa. Esimerkkinä eläkkeisiin vuodenvaihteessa tehty operaatio, jolla lakisääteisestä indeksikorotuksesta suurin osa leikattiin eläkeläisiltä pois. Toimenpidettä perusteltiin säästösyillä, mutta tosiasiassa se oli tulonsiirto eläkeläisiltä eläkeyhtiöille. Tällä törkeällä toimenpiteellä heikennettiin eläkeläisten toimeentuloa ja kuntien verotuloja. Eduskuntapuolueet ovat omilla toimillaan aiheuttaneet eläkeläisten taloudellisen aseman heikkenemisen ja siten kasvattaneet julkisia menoja ajamalla heidät toimeentulotuen asiakkaiksi.
Suomessa on kaikkiaan noin 1,5 miljoonaa eläkeläistä ja keskimääräinen eläke oli vuonna 2013 1549 euroa kuukaudessa. Naisten keskimääräinen eläke oli vain 1376 euroa kuukaudessa. Tämä kertoo sen, että hyvin suuri osa eläkeläisistä elää virallisen köyhyysrajan alapuolella. Eläkkeiden heikennykset luonnollisesti kiihdyttää tätä kehitystä.
SKP:n perusturva-aloite 1200 euron tulosta verottomana kuukaudessa parantaisi eläkeläisten asemaa huomattavasti. Se voidaan toteuttaa siten, että eläkkeitä korotetaan palauttamalla niihin vuosien varrella tehdyt erilaiset leikkaukset. Lisäksi tarvitaan riittävät määrärahat, joilla turvataan 1200 euron nettotulot kuukaudessa niille eläkeläisille, joiden tulotaso ei siihen muuten yllä. Myös toimeentulotukeen sekä asumis- ja muihin tukiin on turvattava riittävät resurssit. Verotettavan tulon alarajan nostolla voidaan edesauttaa perusturvan toteutumista.
Julkisen talouden ongelmien syy ei todellakaan ole ikääntyvien ihmisten lukumäärä, vaan eläkkeiden ja sosiaaliturvan liian matala taso.
maanantai 2. maaliskuuta 2015
Kyse on tulonjaosta
Hiljattain saimme tietoomme selvityksen varallisuuden jakautumisesta maailman mitassa. Kävi ilmi, että kaikesta maailman varallisuudesta noin 50 prosenttia on yhden prosentin hallussa. Kyse on niin mittavista summista, ettei sitä tavallinen ihminen edes käsitä. Voi vain kysyä miten se on mahdollista?
Varallisuus ei ole syntynyt itsestään, vaan se on kasautunutta työtä. Varallisuus on työn tulosta, joka on keskittynyt harvojen omaisuudeksi. Se kuuluu kapitalistisen järjestelmän luonteeseen, jossa toisten tekemän työn tulokset voidaan anastaa tuotantovälineiden omistamisen perusteella. Muutoin tällainen ei edes olisi mahdollista. Tämä sama ilmiö on nähtävissä myös Suomessa - rikkaudet keskittyy harvojen omaisuudeksi.
Varallisuuden ja rikkauksien keskittymisen kääntöpuolella on laaja osattomuus ja köyhyys. Perimmiltään kyse on vääristyneestä tulonjaosta. Työntekijöiden saama palkka ei ole missään kohtuullisessa suhteessa heidän tekemänsä työn arvoon nähden. Sosiaaliturva ja eläkkeet ovat inhimillisesti katsoen alamittaisella tasolla.
Yhteiskunnallisen toiminnan - luokkataistelun - pääkysymys kulminoituu juuri tähän ristiriitaan. Tästä on ja täytyy olla kyse myös eduskuntavaaleissa.
* * *
Suomessa on periaatteessa olemassa lakiin perustuvat minimipalkat. Työehtosopimusten yleissitovuus turvaa alakohtaisesti niihin kirjatut minimitaulukkopalkat. Alimmat taulukkopalkat esimerkiksi palvelualoilla liikkuvat noin 1 500 euron nurkissa kuukaudessa, joka ei todellakaan ole paljon.
SKP esittää vaaliohjelmassaan minimipalkkalain säätämistä niin, että alin palkka olisi 1 800 euroa kuukaudessa. Tällä olisi merkittävät vaikutukset tulonjakoon työn ja pääoman välillä varsinkin kun minimipalkka sidotaan indeksiin, ettei omistava luokka pääse inflaatiota hyväksi käyttäen mitätöimään näitä vaikutuksia. Käytännössä lakisääteinen minimipalkka tarkoittaa sitä, että alinta työehtosopimusten taulukkopalkkaa säädeltäisiin lailla.
Toinen SKP:n tulojaon oikeudenmukaistamiseen vaikuttava vaalitavoite on perusturvauudistus, jossa esitetään 1 200 euron perusturvaa kuukaudessa verottomana jokaiselle, joka tähän tulotasoon ei muuten yllä. Tavoite on lievästi nykyisen köyhyysrajan yläpuolella eikä siten mikään maailmoja kaatava hanke. Tällä toimenpiteellä korjataan monien eläkeläisten, työttömien ja opiskelijoiden toimeentuloa. Myös tulonjakoon tällä on tervehdyttävä vaikutus.
Tulonjaon muuttaminen oikeudenmukaisemmaksi heijastuu yhteiskuntaan laajemminkin. Tulojen lisäys kaikkein pienituloisimmille tarkoittaa lisää ostovoimaa, lisää tuotantoa, lisää työllisyyttä, lisää verotuloja, lisää parempia palveluja. Sanalla sanoen elvyttävintä politiikkaa ikinä.
* * *
Jotta tulonjakopolitiikka ei olisi pelkkää tulonlisäystä pienituloisille, tarvitaan tasapainottavia toimenpiteitä. Varallisuuden räikeää keskittymistä, joka siis on seurausta vääristyneestä tulonjaosta, on rajoitettava paitsi tulonsiirroilla myös veropoliittisin toimenpitein. Pääomapuolen verotusrakennetta muuttamalla saadaan lisää tuloja muun muassa perusturvauudistuksen toteuttamiseen.
Ensitöikseen on palautettava varallisuusvero ja sellaisella tasolla, jolla rikkauksien liikakeskittymistä voidaan hallita. Nyt kun pörssiyhtiöt ovat jakamassa yhtiöiden tuloksista suurimmat osingot kuin koskaan, on niistä pääomatulojen verotusta kiristämällä otettava entistä paksumpi siivu yhteiskunnalle.
On vihdoin korjattava sellaiset suuret mokat kuten yritysten kela-maksujen poisto ja yhteisöveron täysin perusteeton alentaminen. Kuntien verotulojen ja resurssien parantamiseksi on kuntavero muutettava progressiiviseksi ja laitettava myös pääomatulot kuntaverotuksen piiriin.
Kaikki tämä kuulostaa ehkä liian suurisuuntaiselta, mutta suuri on vääryyskin, joka on oikaistavana.
maanantai 16. helmikuuta 2015
Propaganda ja todellisuus
Voi olla, ettei meidän maassa kaikki suju
niin kuin pitäisi.
Mutta kukaan ei voi kiistää ettei propaganda
ole hyvää.
Jopa nälkää näkevien on myönnettävä
että kansanhuoltoministeri pitää hyviä puheita.
Näin kuvasi Bertolt Brecht maanpakolaisena Saksan tilannetta ennen toista maailmansotaa runossaan Propagandan välttämättömyydestä.
Eduskuntavaalien lähestyessä on meidän maassamme propaganda alkanut käydä jo suorastaan ahdistavaksi. Meillä ei pelkästään ministerit ja hallituspuolueet jyrää kaikista tuuteista omaa sanomaansa, vaan myös eduskunnan ns. oppositiopuolueet ovat yhtyneet kuoroon. Nyt totuus ja realismi ovat halpaa tavaraa.
Kansalaiset saavat kuulla miten he ovat eläneet yli varojensa ja kasvattaneet valtion velkaa huikeisiin mittoihin vaikka ministerit ovat sydän verestäen leikanneet menoja ja vieneet lapsilta leivän suusta. Erityisen ansiokkaasti kaikki eduskuntapuolueet syyllistävät vanhuksia, jotka eivät suvaitse kuolla riittävä nuorina, vaan uhkaa ikääntymällä viedä koko maan konkurssiin.
Reaaliansioita jo kolmena perättäisenä vuotena alentanutta tupo-sopimusta on heidän mielestään nyt aivan välttämätöntä jatkaa seuraavan eduskuntakauden ajan, jotta työpaikkoja saadaan lisättyä. Kukaan ei muista eikä välitä siitä, että työttömyys on lisääntynyt taas ennätysmittoihin.
Muukalaisviha ja rasismi ovat nykyään jo kestoperusteluja, kun halutaan osoittaa suomalaiselle köyhälle kenen syytä hänen köyhyytensä muka on ja usuttaa kurja vielä kurjemmassa asemassa olevan kimppuun.
Julkiset sote-palvelut ja kunnat ovat kaikkien eduskuntapuolueiden hampaissa. Kuntien itsehallinto ja kunnallinen demokratia, vaikkakin vajavaiset, ovat niille kaiken pahan alku ja juuri. Sote-hanketta, jolla on tarkoitus pistää sileäksi tämä sisäinen syöpäläinen, ei olisi olemassa eduskuntapuolueiden yhteistä tahtoa. Tämän hankkeen perusteluista saa suurennuslasilla etsiä totuuden siementä.
Valtaeliitti muistuttaa alvariinsa myös siitä miten kreikkalaiset ovat muka kupanneet koko Eurooppaa ja erityisesti suomalaisia. Saksalaiset ja ranskalaiset pankin ja niiden suomalaiset edusmiehet ovat hiljaa kuin kusi sukassa, ettei kukaan vain huomaisi, että Kreikan lainoituksessa oli kyse tulonsiiroista finanssikeinottelijoille.
Jos pelko ja harhat eivät ole vielä tämänkään jälkeen vallannut kansalaisten mieliä, niin ainahan on Venäjä, Venäjä, Venäjä. Media ja valtaeliitti ovat tehneet naapurimaastamme demonin, joka muka uhkaa jo lähes kaikkia maita. Natoon pitää tunkea keinolla millä hyvänsä.
Brecht lopettaa runonsa pohdintaan propagandan tarkoituksesta:
Vielä yksi asia panee vähän epäilemään
propagandan tavoitteita: mitä enemmän meidän maassa
on propagandaa
sitä vähemmän on kaikkea muuta.
Tämä on suomalaisten hyvä muistaa, ettei käy kuten Saksassa 1930-luvun lopulla. Onneksi vaaleissa on mukana SKP, jonka vaaliohjelma perustuu rehelliselle arviolle maan taloudesta ja kansalaisten tilanteesta.
niin kuin pitäisi.
Mutta kukaan ei voi kiistää ettei propaganda
ole hyvää.
Jopa nälkää näkevien on myönnettävä
että kansanhuoltoministeri pitää hyviä puheita.
Näin kuvasi Bertolt Brecht maanpakolaisena Saksan tilannetta ennen toista maailmansotaa runossaan Propagandan välttämättömyydestä.
Eduskuntavaalien lähestyessä on meidän maassamme propaganda alkanut käydä jo suorastaan ahdistavaksi. Meillä ei pelkästään ministerit ja hallituspuolueet jyrää kaikista tuuteista omaa sanomaansa, vaan myös eduskunnan ns. oppositiopuolueet ovat yhtyneet kuoroon. Nyt totuus ja realismi ovat halpaa tavaraa.
Kansalaiset saavat kuulla miten he ovat eläneet yli varojensa ja kasvattaneet valtion velkaa huikeisiin mittoihin vaikka ministerit ovat sydän verestäen leikanneet menoja ja vieneet lapsilta leivän suusta. Erityisen ansiokkaasti kaikki eduskuntapuolueet syyllistävät vanhuksia, jotka eivät suvaitse kuolla riittävä nuorina, vaan uhkaa ikääntymällä viedä koko maan konkurssiin.
Reaaliansioita jo kolmena perättäisenä vuotena alentanutta tupo-sopimusta on heidän mielestään nyt aivan välttämätöntä jatkaa seuraavan eduskuntakauden ajan, jotta työpaikkoja saadaan lisättyä. Kukaan ei muista eikä välitä siitä, että työttömyys on lisääntynyt taas ennätysmittoihin.
Muukalaisviha ja rasismi ovat nykyään jo kestoperusteluja, kun halutaan osoittaa suomalaiselle köyhälle kenen syytä hänen köyhyytensä muka on ja usuttaa kurja vielä kurjemmassa asemassa olevan kimppuun.
Julkiset sote-palvelut ja kunnat ovat kaikkien eduskuntapuolueiden hampaissa. Kuntien itsehallinto ja kunnallinen demokratia, vaikkakin vajavaiset, ovat niille kaiken pahan alku ja juuri. Sote-hanketta, jolla on tarkoitus pistää sileäksi tämä sisäinen syöpäläinen, ei olisi olemassa eduskuntapuolueiden yhteistä tahtoa. Tämän hankkeen perusteluista saa suurennuslasilla etsiä totuuden siementä.
Valtaeliitti muistuttaa alvariinsa myös siitä miten kreikkalaiset ovat muka kupanneet koko Eurooppaa ja erityisesti suomalaisia. Saksalaiset ja ranskalaiset pankin ja niiden suomalaiset edusmiehet ovat hiljaa kuin kusi sukassa, ettei kukaan vain huomaisi, että Kreikan lainoituksessa oli kyse tulonsiiroista finanssikeinottelijoille.
Jos pelko ja harhat eivät ole vielä tämänkään jälkeen vallannut kansalaisten mieliä, niin ainahan on Venäjä, Venäjä, Venäjä. Media ja valtaeliitti ovat tehneet naapurimaastamme demonin, joka muka uhkaa jo lähes kaikkia maita. Natoon pitää tunkea keinolla millä hyvänsä.
Brecht lopettaa runonsa pohdintaan propagandan tarkoituksesta:
Vielä yksi asia panee vähän epäilemään
propagandan tavoitteita: mitä enemmän meidän maassa
on propagandaa
sitä vähemmän on kaikkea muuta.
Tämä on suomalaisten hyvä muistaa, ettei käy kuten Saksassa 1930-luvun lopulla. Onneksi vaaleissa on mukana SKP, jonka vaaliohjelma perustuu rehelliselle arviolle maan taloudesta ja kansalaisten tilanteesta.
lauantai 14. helmikuuta 2015
Järjettömiä säästöpäätöksiä
Kataisen/Stubbin hallitukset ovat tehneet päätöntä säästöpolitiikkaa yrittäessään ratkaista EU:n talouskriisiä. Säästöpäätökset ja muut hankkeet kuten sote-soppa, ovat vailla perusteita tai sitten niitä perustellaan valehtelemalla suut silmät täyteen. Vaaleissa kokoomuksen kanssa kilpailevat eduskuntapuolueet ovat kaikki samassa umpikujassa, ne eivät oikeasti esitä mitään vaihtoehtoa nykymenolle.
Oikeistolaisen politiikan järjettömyydestä ehkä kuvaavin esimerkki on eläkepolitiikan alueella tehdyt ratkaisut. Eläkkeitten indeksikorotuksiahan on peukaloitu säästämisen nimissä jo 90-luvun alun lamakaudesta alkaen.
Eläkeleikkauksia on joka kerta perusteltu valtiontalouden ja myös kuntatalouden parantamisella, näin myös viimeisintä eläkeindeksin typistämistä, joka astui voimaan vuoden alusta. Tosiasiassa eläkkeiden korotuksen leikkaaminen ei hyödytä valtiota eikä kuntia, päinvastoin molemmat menettävät eläkeläisiltä saamatta jäävän eläketulon korotuksen verotulot.
Eläkkeiden leikkaamisesta koituu kunnille ja kelalle lisämenoja myös siksi, että pienituloisimmat eläkeläiset joutuvat turvautumaan entistä useammin toimeentulotukeen ja asumistukeen. Hyödyn tästä järjettömyydestä saavat yksityiset eläkeyhtiöt, joille jää entistä suurempi resurssi finanssikeinotteluun ja voittojen kippaamiseen veroparatiiseihin.
Myös eläkeiän korottamiseen tähtäävät hankkeet toimivat pidemmälle ajatellen käytännössä eläkeyhtiöiden eduksi ja julkinen sektori jää nuolemaan näppejään. Kun nyt ihmiset pakotetaan eläkeikää korottamalla jatkamaan työssäkäyntiä entistä sairaampina, niin poistuma muonavahvuudesta kiihtyy ja eläkeyhtiöiden ökypomot nauravat partaansa.
Samaan aikaan ja vailla minkäänlaista tunnontuskaa omista tekemisistä, vanhenevaa väestöä syyllistetään julkisen sektorin velkaantumisesta ja kaikenlaisista keksityistä kestävyysvajeista.
Voisi kuvitella, että suomalaisten eläkeläisten mitta olkaa olemaan täysi. Minun ainakin on ja siksi olen ehdokkaana.
PS
Viime lauantaina 14.2. puolueet kampanjoivat Järvenpään torilla jo vähän suuremmalla joukolla. Paikalle ilmaantui myös valtionvarainministeri, kait lähinnä omia joukkojaan tukemaan. Mutta kun ministeri paikalle vaivautui, niin päätin kysäistä eläkkeiden indeksikorotuksen leikkaamiseen järkevyydestä ja ennen muuta miksi demarit tällaisessa ovat mukana.
Ministeri kiisti, että tämä olisi demareitten tekemä juttu eli: ei me mutta pojat. Sen sijaan demarit ottavat bointsit siitä, että korotetaan kunnallisverotuksen eläketulovähennystä, jolla kyseinen eläkekorotuksen leikkaus korvataan osalle eläkeläisistä. Eläkeläiset eivät kuulemma häviä mitään.
Mitä tämä oikeasti tarkoittaa? Tämä tarkoittaa sitä, että kunnilta leikataan verotuloja, joka sitten paikataan korottamalla kunnallisveroa. Kun kunnallisvero on tasavero, joka kohtelee ankarimmin kaikkein pienituloisimpia, johtaa tämä ministereitten hiekkalaatikkoleikki siihen, että eläkeläiset yhtä kaikki maksavat leikin viulut.
Olisikohan liikaa vaadittu, että valtionvarainministeriltä edellytettäisiin edes jonkinlaista talouspolitiikan tuntemusta. Näin on pakko todeta, ettei tarvitse olla sitä mieltä, että ministeri saattaa pitää torikansaa pilkkanaan.
Oikeistolaisen politiikan järjettömyydestä ehkä kuvaavin esimerkki on eläkepolitiikan alueella tehdyt ratkaisut. Eläkkeitten indeksikorotuksiahan on peukaloitu säästämisen nimissä jo 90-luvun alun lamakaudesta alkaen.
Eläkeleikkauksia on joka kerta perusteltu valtiontalouden ja myös kuntatalouden parantamisella, näin myös viimeisintä eläkeindeksin typistämistä, joka astui voimaan vuoden alusta. Tosiasiassa eläkkeiden korotuksen leikkaaminen ei hyödytä valtiota eikä kuntia, päinvastoin molemmat menettävät eläkeläisiltä saamatta jäävän eläketulon korotuksen verotulot.
Eläkkeiden leikkaamisesta koituu kunnille ja kelalle lisämenoja myös siksi, että pienituloisimmat eläkeläiset joutuvat turvautumaan entistä useammin toimeentulotukeen ja asumistukeen. Hyödyn tästä järjettömyydestä saavat yksityiset eläkeyhtiöt, joille jää entistä suurempi resurssi finanssikeinotteluun ja voittojen kippaamiseen veroparatiiseihin.
Myös eläkeiän korottamiseen tähtäävät hankkeet toimivat pidemmälle ajatellen käytännössä eläkeyhtiöiden eduksi ja julkinen sektori jää nuolemaan näppejään. Kun nyt ihmiset pakotetaan eläkeikää korottamalla jatkamaan työssäkäyntiä entistä sairaampina, niin poistuma muonavahvuudesta kiihtyy ja eläkeyhtiöiden ökypomot nauravat partaansa.
Samaan aikaan ja vailla minkäänlaista tunnontuskaa omista tekemisistä, vanhenevaa väestöä syyllistetään julkisen sektorin velkaantumisesta ja kaikenlaisista keksityistä kestävyysvajeista.
Voisi kuvitella, että suomalaisten eläkeläisten mitta olkaa olemaan täysi. Minun ainakin on ja siksi olen ehdokkaana.
PS
Viime lauantaina 14.2. puolueet kampanjoivat Järvenpään torilla jo vähän suuremmalla joukolla. Paikalle ilmaantui myös valtionvarainministeri, kait lähinnä omia joukkojaan tukemaan. Mutta kun ministeri paikalle vaivautui, niin päätin kysäistä eläkkeiden indeksikorotuksen leikkaamiseen järkevyydestä ja ennen muuta miksi demarit tällaisessa ovat mukana.
Ministeri kiisti, että tämä olisi demareitten tekemä juttu eli: ei me mutta pojat. Sen sijaan demarit ottavat bointsit siitä, että korotetaan kunnallisverotuksen eläketulovähennystä, jolla kyseinen eläkekorotuksen leikkaus korvataan osalle eläkeläisistä. Eläkeläiset eivät kuulemma häviä mitään.
Mitä tämä oikeasti tarkoittaa? Tämä tarkoittaa sitä, että kunnilta leikataan verotuloja, joka sitten paikataan korottamalla kunnallisveroa. Kun kunnallisvero on tasavero, joka kohtelee ankarimmin kaikkein pienituloisimpia, johtaa tämä ministereitten hiekkalaatikkoleikki siihen, että eläkeläiset yhtä kaikki maksavat leikin viulut.
Olisikohan liikaa vaadittu, että valtionvarainministeriltä edellytettäisiin edes jonkinlaista talouspolitiikan tuntemusta. Näin on pakko todeta, ettei tarvitse olla sitä mieltä, että ministeri saattaa pitää torikansaa pilkkanaan.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
