Koolla on väliä

Järvenpään ja Keravan kaupunkien johtoporukoiden masinoima hanke Tuusulaan kuuluvien alueiden kaappaamiseksi on saanut pelimiehet liikkeelle ja käynnistämään taas keskustelut kuntien yhdistämisestä.

Kokoomuksen järvenpääläinen valtuutettu Graeffe ja keravalainen vihreitten entinen puoluesihteeri Heikkinen masinoivat lennokkaasti Järvenpään ja Keravan yhdistämistä. He tuovat julki sen tavoitteen, joka on mielestäni ollut kaiken aikaa Ristikydön alueen Tuusulalta kaappaamisen taustalla. Perusteluissaan aateveljet vannovat kasvun ja bisnesmaailman intressien nimiin.

Ystäväni Lassi Markkanen liputtelee kolumnissaan (V-U 26.9.) Trio-hankkeen uudelleenlämmittämisen puolesta. Perustelut ovat olevinaan filosofisempia kuin kovan linjan poliitikoilla, mutta yhtä kaikki ne palvelevat saamaa suurten kokonaisuuksien kasvattamisen ideaa.

Kuntien yhdistämistä perustellaan hurmahenkisesti vetovoimaisuuden ja kilpailukyvyn lisääntymisellä, jota Graeffe ja Heikkinen harrastavat. Markkanen perustaa kuntaliitoshankkeen muka loogiseen ajatteluun ja johonkin yleiseen yhteiskunnallisen hyvään. Kuntien yhdistäjät uskovat, että palvelut tulisivat suuremmissa yksiköissä nykyisiä kuntarakenteita edullisemmiksi ja tehokkaammiksi. Tätä ei kuitenkaan edes yritetä todistella. Ehkä siksi, että sellaisia todisteita ei ole olemassa.

Kuntien yhdistymisen vaikutuksista kuntien menoihin on tehty tutkimus vuonna 2003. Tämä tutkimus löytyy Kuntaliiton internetsivuilta ja sen on teettänyt sisäministeriö. Jokaisen kunnallispoliitikon soisi tutustuvan siihen.

Tutkimuksessa selvitettiin erikseen vuosina 1971 – 81 tehtyjä liitoksia, joita on noin 40 ja 1989 – 97 tehtyjä liitoksia, joita on kymmenkunta. Lisäksi on analysoitu kuntien menorakennetta eri suuruusluokan kunnissa sekä tehty lyhyitä muissa maissa tehtyjen kuntaliitosten yhteenvetoja. Kaikista tutkituista kuntaliitoksista yhteinen johtopäätös on yleistetty siten, että kuntaliitos ei vähentänyt liitoskuntien keskimääräisiä asukaskohtaisia käyttömenoja. Menot ovat erityisesti 70-luvun liitoksissa pikemminkin kasvaneet vastaavankokoisiin vertailukuntiin nähden, joka koskee ennen muuta opetus ja terveydenhuollon menoja. Myöskään väitteet 90-luvun kuntaliitoksista koituneista merkittävistä säästöistä ei saa tukea tähän mennessä kertyneestä aineistoista.

Raflaavin kuntaliitoksia ja suurkuntia vastaan puhuva johtopäätös syntyy vertailtaessa kuntien menoja suhteessa niiden kokoon. Pienimmät käyttömenot asukasta kohden keskimäärin on selvityksen mukaan alle 10 000 – 40 000 asukkaan kunnissa. Tähän suuruusluokkaan sijoittuvissa kunnissa käyttömenot olivat vuonna 2000 keskimäärin noin 22 000 – 23 000 euroa/asukas. Tätä suuremmissa kunnissa ne olivat reippaasti suuremmat.

Kunnan koolla on siis todellakin väliä. Minä kannatan järkisyistä ja kuntalaisten edun nimissä nykyisten kuntarakenteitten säilyttämistä Keski-Uudellamaalla. Nykyisissä puitteissa toetutuva kunnallinen itsehallinto on siinä määrin arvokas asia, että en voi olla mukana riskeeraamassa sitä minkään huuhaaperusteisen hankkeen takia.

Tuli aloitteen paikka

Eilisessä kaupunginvaltuuston kokouksessa kävi ilmi, että tälle vuodelle päätetyt yli 3 miljoonan euron investoinnit aiotaan esittää lykättäväksi ensi ja tuleville vuosille. Tai oikeastaan niitä on pakko lykätä, koska niitä ei ole vielä aloitettukaan. Virkamiehet ovat jättäneet toteuttamatta valtuuston viime syksynä tekemiä päätöksiä. Kyse on Järvenpään oloissa merkittävästä investointien osuudesta ja ne kohdistuvat muun muassa tärkeisiin koulujen peruskorjaus- ja laajennushankkeisiin.

Johtavat virkamiehet perustelivat investoijntien lykkäämistä muun mussa sillä, että rakennusurakoiden hinnat ovat nousseet liian korkeiksi. Tämä kertoo siitä, että tosiasiassa kuntien rakennushankkeissa ei ole minkäänlaista hintakilpailua ja firmat suorastaan rahastavat kuntia niiden rakennusurakoissa.

Tilanne kirvoitti tekemään SKP:n valtuustoryhmän nimissä seuraavan valtuustolaoitteen:

Monissa kunnissa vuokra-asuntotuotanto on jäädytetty ja tärkeitä investointeja esitetään lykättäväksi sillä perusteella, että yksityiset rakennusyhtiön ovat hinnoitelleet rakennusurakat ylivoimaisen korkeiksi.

Rakennusyritykset käyttävät hyväkseen tilannetta, jossa kunnilla ei ole omaa rakennustoimintaa, eikä näin ollen myöskään siihen perustuvaa vertailevaa hintakilpailua. Käytännössä rakennustoiminta kunnissa on monopolisoitunut yksityisten rakennusyritysten käsiin. Muodostunut tilanne on epäterve ja johtaa asumisen hinnan edelleen kallistumiseen.

Esitämme, että Järvenpään kaupunki tekee pikaisesti aloitteen Keski-Uudenmaan alueen kunnille yhteisen kuntayhtymän, liikelaitoksen tai rakennusyhtiön perustamiseksi, joka tarjoaisi rakennusalan palveluja kuntien tarpeisiin. Näin saataisiin rakennustoiminnan kustannukset kuriin ja tarkempaan kontrolliin. Kuntien yhteinen rakennustoiminta, joka ei perustuisi liiketaloudelliseen voitontavoitteluun, mahdollistaisi välttämättömien investointien kuten koulujen ja muiden kuntien kiinteistöjen korjaamisen ja laajentamisen aikatauluissa pysymisen sekä kunnallisen vuokra-asuntotuotannon toteuttamisen.

Alibudjetointi uhkaa palveluja

Tänään olen valmistautunut Järvenpään kaupunginvaltuuston kokoukseen, jossa käydään ensivuoden budjetin lähetekeskustelu. Sekavanoloisesta virkamiesten valmistelusta ja hallintokuntien esityksistä ei saa kovinkaan tarkkaa käsitystä tilanteesta puhumattakaan tulevista tarpeista. Vertailut edellisiin talousarvioihin paljastaa kuitenkin sen, että raamit on vedetty tiukalle ja palvelujen karsimista esitetään monissa paikoissa.

Alimitoitetut raamit ovatkin johtavien virkamiesten ja kaupunginhallituksen väline, jolla hallintokunnat pakotetaan palvelujen karsimiseen. Näyttää siltä, että näille raameille ei ole oikeasti mitään asiallisia perusteita. Erityisesti tämä koskee suurinta hallinnonalaa, eli sosiaali- ja terveystointa. Jo useampana vuotena peräkkäin on sosiaali- ja terveystoimen budjetti ollut alimitoitettu ja valtuusto on tehnyt päätöksiä melko mittavistakin lisäbudjeteista. Nyt sosiaali- ja terveyslautakunnassa on kyseenalaistettu kaupunginhallituksen raamit ja vaadittu lisää rahaa palvelujen ylläpitämiseen ja kehittämiseen.

Kaupunginhallituksen raameissa ei ole riittävällä tavalla otettu huomioon jo tähän menessä sovittujen työehtosopimusten kustannusvaikutuksia puhumattakaan, että olisi ennakoitu terveydenhoitoalan mahdolliset ja todennäköiset palkkojen korotukset.

Aionkin esittää puheenvuorossani lisää määrärahoja ensi vuoden talousarvioon.

Alibudjetoinnin lisäksi kaupungin johtavat virkamiehet pelaavat taskulaskinpeliään investoinneilla. On ihan pakko kysyä, että mitä virkaa ja merkitystä on valtuuston päätöksillä, jos loppuvuodesta -niin kuin nyt näyttää tapahtuvan - talousarviossa päätettyjä investointeja lykätään vuodella tai useammalla eteenpäin. Mukana on muun muassa Saunakallion koulun peruskorjaus ja laajennus, johon budjetoitiin tälle vuodelle yli 2 miljoonaa euroa ja jonka piti alkaa viime keväänä.

Kaupungin johtoeliitti näytää rakentavan itselleen pelivaraa kahta kautta - pakottamalla alibudjetoinninnilla karsimaan palveluja ja leikaamalla jo päätettyjä investointeja jäkikäteen. Valtuutetut ovat oikeutetusti turhautuneita tähän menoon. Heitä ei enää käytetä pelkästään kumileimasimina, vaan heillä pyyhitään päytää mennen tullen.

Kuntien naistyöntekijät petettiin

Kunta-alan työehdoista saavutettu sopimus ei tasoltaan kovinkaan merkittävästi poikkea teollisuusaloilla jo aikaisemmin tehdyistä sopimuksista. Kun otetaan huomioon, että teollisuudessa liukumat ovat yleensä suurempia kuin kuntasektorilla, jää kuntien työntekijöiden palkkakehitys sopimuskauden aikana edelleen jälkeen. Erityisesti tämä koskee naisten palkkoja.

Eduskuntapuolueet - Kokoomus etunenässä - lupasivat eduskuntvaalien alla konkreettisesti korottaa naisvaltaisen terveydenhoitoalan työntekijöiden peruskuukausipalkkoja 500 eurolla. Nämä lupaukset tehtiin nimenomaan naisten palkkojen jälkeenjääneisyyden korjaamiseksi. Tämän suhteen valtiolla ja kunnilla on aivan keskeinen rooli. Kuntien 430 000 työntekijästä yli 2/3 on naisia.

Nyt tehty sopimusesitys nostaisi kuntien työntekijöiden palkkoja keskimäärin noin 11 prosentia.
Vanhasen hallituksen 150 miljoonan euron panostus kunta-alan palkkaratkaisuun on alle 1 prosentti kuntien työvoimakustannuksista. Se on tietenkin täysin riittämätön korjaamaan naisten palkkojen jälkeenjääneisyyttä.

Kuntien palkat ovat ilman sivukuluja noin 13 miljardia euroa. Esitetty palkkaratkaisu nostaisi sitä kahden vuoden ja neljän kuukauden kuluessa noin 1,5 miljardilla. Tästä summasta valtio saa takaisin välittömästi tuloveroina ja välillisesti arvonlisä- ja muina veroina 30-40 prosenttia.
Todellisuudessa valtio tulee siis saamaan kuntien palkkaratkaisun johdosta satoja miljoonia enemmän tuloja sopimuskauden aikan kuin se siihen satsaa. Kunnatkin saavat kunnallisveroina takaisin noin 15 prosenttia jokaisesta lisäeurosta, joka työntekijöille palkankorotuksina tulee.

Hallitus on törkeästi pettänyt lupauksensa naisten palkkojen korjaamisesta ja sen lisäksi se on tekemässä taas uuden tulonsiirron kunnilta valtiolle väistämällä velvollisuutensa osallistua kuntien palkaratkaisuun sen suuremmalta osin. Erityisen törkeäksi tämän petoksen tekee se, että hallitus on antanut budjettiesiyksen, joka on yli 2 miljardia euroa ylijäämäinen.

Osakuntaliitokselle ei ole perusteita

Selvitysmies Jussi-Pekka Alasen esitys Tuusulan alueiden liittämisestä Järvenpään ja Keravan kaupunkeihin saa nyt paljon julkisuutta. On menossa niin sanottu hypettämisvaihe, jolla pyritään luomaan hankkeelle myönteistä ilmapiiriä ja suoranaista toteutumisen väistämättömyyden tunnelmaa. Alanen itse totesi, että 1/3 esityksestä on faktaa ja 2/3 psykologiaa. Järkeviä perusteita sille on erittäin vaikea nähdä.

Allekirjoittaneenkin nimi on mainittu hankkeen raportissa eräänä johtoryhmän jäsenenä. Osallistuin yhteen tilaisuuteen edesmenneen Ilkka Järvisen varamiehenä. Kyseisessä tilaisuudessa ilmoitin eriävän mielipiteen hankkeesta ja olen sitä vastaan edelleen. Itse asiassa hankkeen ympärillä menossa oleva propagandakampanja saa epäilemään sitä entistäkin enemmän.

Alasen esityksen perusajatus on se, että Tuusulan alueiden kaappaaminen palvelee pääkaupunkiseudun ja niin kutsutun metropolin rakentamisen tarpeita. Tämä ajatus on ylhäältä annettu ja liittyy hallituksen ajamiin kuntahankkeisiin, joiden pääidea on suurten yksiköiden ja kuntien synnyttäminen. Suurten yksiköiden ja jopa metropolin väitetään olevan ainoa ratkaisu palvelujen turvaamiseksi. Tästä ei ole mitään faktaa eikä todisteita. Päinvastoin, kaikki kokemukset suurista yksiköistä puhuvat niiden tehottomuudesta, epädemokraattisuudesta ja markkinaehtoisuudesta.

Maailmalla on paljon metropoleja, joista yhtään ainoata ei ole sellaista, jossa lähtökohtana olisi ihmisten edut. Ne ovat bisnesmaailman temppeleitä. Kaikkien metropolien kääntöpuolena ovat slummit ja äärimmäinen kurjuus. Tätäkö halutaan myös Suomeen? Alaselta ja muilta hankkeen ajomiehiltä jää vastaamatta siihen arkipäiväiseen kysymykseen, että mitä varten valtaosa suomalaisista pitäisi asuttaa ns. pääkaupunkiseudulle?

Hankkeen kytkeytyminen pääkaupunkiseudun ja metropolialueen rakentamiseen, nostaa todellakin esiin sen kysymyksen, että kenen intressiä tässä nyt oikeasti ajetaan. Helsingin rosvoretki Siposeen on nyttemmin paljastunut kaupungin omissakin suunnitelmissa hankkeeksi, jolla ajetaan rakennusyhtiöiden pyrkimystä saada laajoja alueita yksinoikeudella haltuunsa ja rakennettavaksi. Kaavailut rakentaa Ristikydön alueelle 20 000 asukkaan ja Purolaan 6000 asukkaan kokonaisuus pistää epäilemään vastaavien hankkeitten olemassaoloa.

Järvenpään ja Keravan kaupunkien eliitillä on ihan ikiomat perusteensa kaappaushankkeelle. Heidän mielestään kaupungit tarvitsevat lisää elintilaa. He ovat ylentäneet itsensä arjalaiseen rotuun, jolla on mielestään hallussaan oikeat ajatukset ja välineet kuntapolitiikan toteuttamiseen. Tämä oikeuttaa elintilan laajentamisen ja Tuusulan elintilan kaventamisen.

Alasen eikä Järvenpään ja Keravan johtajien selvityksissä ole pantu mitään painoa sille realiteetille, että kaupunkien nykyisille asukkaille tulee todella kalliiksi kymmenien tuhansien uusien asukkaitten palveluvarustuksen rakentaminen. Missään tapauksessa niitä hommia eivät markkinavoimat ja bisnestahot tule hoitamaan. Järvenpäässä pitää laittaa Jampan kohta 40 vuotta rempallaan olleet ja Nummenkylän sekä muiden reuna-alueiden palvelut kuntoon ennekuin ryhdytään haalimaan lisää tehtäviä.