Kiljavan sairaalan perustamisessa ja toimintamallin valinnassa tehdyt raskaat virheet ovat nyt kaatumassa osakaskuntien harteille. Sairaalayhtiö painostaa kuntia takaamaan potilasvirrat Attendo MedOnen rahastettavaksi ja sen lisäksi kuntia vaaditaan ottamaan vastuulleen aikaisempien velkavastuiden lisäksi 11 miljoonan euron velat.
Kiljavan sairaalan toiminta perustuu täysin yksityisen bisneksen tekemiseen, jossa kunnilla on vain maksumiehen rooli. Sairaalayhtiö ostaa kaikki palvelut yksityisiltä palvelutuottajilta, joita sairaalan toiminta edellyttää, aina kalusteiden vuokraamista myöten. Tämä malli tekee toiminnasta erittäin kallista. Pelkästään ostoista maksettava arvonlisävero nostaa hintoja noin 20 prosenttia omaa tuotantoa korkeammaksi. Kun tähän lisätään palvelutuottajien voittoprosentit, tulee hintoihin helposti toinen mokoma lisää.
Sairaalayhtiön uhkavaatimukselta vaikuttava esitys ei muuta toimintamallia mitenkään. Rahastus ja tappiokierre saisi jatkua. Jos kunnat alkavat siirtää potilaita terveyskeskuksistaan Kiljavalle, syntyy tilanne, jossa ylläpidetään kaksinkertaista sairaalavarustusta. Kuntoutuspotilaita, joita varten sairaala perustettiin, ei ole kuin murto-osa siitä määrästä, joka päätöstä tehtäessä sanottiin olevan.
Näyttää ilmiselvältä, että sairaala on menossa joka tapauksessa konkurssiin. Ja kun vastuu veloista siirretään kunnille, ovat kuntien päättäjät tekemässä tietoisesti valtavan kuprun kuntatalouksiin. Päättäjien, varsinkin Järvenpäässä, jonka johtajat ovat päävastuussa virheratkaisuista, tulisi nyt ottaa lusikka kauniiseen käteen ja arvioida tapahtunut juurta jaksaen.
On syytä tehdä uudet johtopäätökset. Ylimielisyys ja tumpelointi on syytä nyt laittaa omaan arvoonsa. Adultan toiminnan valvonnassa tapahtunut täydellinen pettäminen ei saa toistua. Virheitä ei pidä peittää uusilla entistä karkeimmilla virheillä.
tiistai 24. marraskuuta 2009
perjantai 6. marraskuuta 2009
Ostovoimaa on lisättävä – palkankorotuksiin on varaa
1990-luvun alun lama ja sen jälkihoidon kokemus on historiallisesti lähellä ja toisaalta siltä ajalta kertynyttä tilastotietoa voi käyttää pohjana arvioitaessa kapitalismin nykyiseen kriisiin liittyviä ilmiöitä ja esityksiä sen ratkaisemiseksi. Viime vuosikymmenen alun lamaa hoidettiin periaatteessa kolmea suurta yhteiskuntapalikkaa muuttamalla.
Kyse on uusliberalistisen politiikan peruselementeistä, eli kasvatettiin työttömyys - tai sen annettiin kasvaa - valtaviin mittasuhteisiin ja siitä tehtiin pysyvää, pienennettiin julkisen talouden osuutta kansantaloudessa pääosin leikkaamalla kuntien palveluita ja ryhdyttiin muuttamaan työn ja pääoman välistä tulonjakoa maltillisella tulopolitiikalla.
Toistetaanko vanhat virheet?
Kuluvan syksyn kuluessa on lähtenyt liikkeelle uusi uusliberalismin hyökkäysaalto. Kapitalismin nykykyistä kriisiä pyritään käyttämään hyväksi rakennemuutoksen syventämiseksi ja sementoimiseksi. Suuryhtiöt lopettavat tehtaita ja ilmoittelevat joukkomittaisista irtisanomisista. Viimeksi UPM ja Nokia ilmoittivat tuhansien työntekijöiden irtisanomisista. Työehtosopimusneuvotteluissa työnantajat ovat ottaneet entistä härskimmät vaatimukset päiväjärjestykseen esittämällä vaatimuksia palkkojen alentamisesta.
Ay-liikkeestä on kiinni se toistetaanko samat virheet ja työntekijöiden kannalta vielä ankarampina, kuin 90-luvun alussa. Annetaanko tulonjaon vääristymän syventyä ja työttömyyden taas räjähtää käsiin?
Yritysten taseet pullistelevat euroista
Tulonjaon muuttuminen yritysten voittojen hyväksi näkyy tilastoissa siten, että palkkatulojen osuus kansantulosta on radikaalisti alentunut 1970 luvun alusta jatkuneen myönteisen kehityksen jälkeen 90-luvun taitteen dramaattisen romahduksen seurauksena reilusti alentuneena tasona.
Yritysten voitot ovat vastaavasti kasvaneet jopa käsittämättömiin mittasuhteisiin. Kymmenenä viimeksi kuluneena (1999-2008) vuotena yritysten voitot yhteenlaskettuna olivat järjettömältä kuulostavat lähes 325 miljardia euroa. Tämä on vain hieman pienempi kuin valtion budettien vastaavan ajanjakson yhteenlaskettu summa. Osinkoja voitoistaan yritykset maksoivat tällä ajanjaksolla yli 128 miljardia euroa. Yritysten taseet pullistelevat ja rikkaat rypevät rahoissa.
Oleellista on se, että toisin kuin on väitetty, voittoja kasvattavalla politiikalla ei ole ollut työttömyyden vähenemiseen merkittävää vaikutusta. Työntekijöitä on tarvittu lisää vain sikäli kun sillä on merkitystä voittojen maksimoinnissa.
Voitoista osa palkankorotuksiin
Yritysten voitot Suomessa ovat historiallisen korkealla tasolla. Jos esimerkiksi vain vuoden 2008 voitot olisi jaettu työssä käyvien kesken, joita oli noin 2,5 miljoonaa, jokaisen palkkaa olisi voitu korottaa yli 1200 eurolla kuukaudessa. Tämä kertoo voittojen mittakaavan konkreettisesti.
Teknologiateollisuuteen runnattua 0,5 prosentin sopimusta yritetään nyt väen väkisin ruhjoa jonkinlaiseksi yleiseksi linjaksi. Tämän linjan ajajat unohtavat täysin yritysten valtavat voitot, joita nyt pitäisi käyttää työntekijöiden ansiotason korjaamiseen.
Puolen prosentin palkkojen korotus merkitsee väistämättä työntekijöiden reaaliansioiden alenemista. OECD:n vertailuissa suomalaisten ostovoima on jo valmiiksi vertailumaiden häntäpäässä, ja sinne se jää, ellei työntekijöiden palkkatasoa koroteta.
Myös naisten palkkojen jälkeenjääneisyyden korjaaminen jää haaveeksi, jos palkkojen korotus jää mitättömäksi. Matalan yleislinjan puitteissa ei korjata pienempienkään ryhmien palkkavääristymiä, saati mittavaa naisten palkkojen jälkeenjääneisyyttä.
Kunnolliset palkankorotukset tukevat julkista sektoria
Reilut palkankorotukset ovat välttämättömiä ostovoiman lisäämiseksi, joka on ratkaisevasti parempi keino laman torjumiseksi ja siitä ulos pääsemiseksi, kuin vanhat virheet toistava uusliberalistinen malli. Parantunut ostovoima lisää kysyntää tuotteille ja parantaa näin työllisyyttä.
Palkkasumman kasvattaminen on edullista myös julkisen talouden ja erityisesti kuntien kannalta. Palkankorotuksista huomattava osa menee verotuksen muodossa kuntien käyttöön ja vähentää tarvetta palvelujen supistamiseen ja antaa mahdollisuuksia niiden kehittämiseen.
Työllisyyden ja työttömyyden kannalta kuntien tulojen lisääntyminen on aivan ensiarvoisen tärkeää. Puolen prosentin palkkalinja ajaisi monet kunnat katastrofin partaalle koska verotulot eivät näin mitättömillä korotuksilla kasva yhtään.
Kyse on uusliberalistisen politiikan peruselementeistä, eli kasvatettiin työttömyys - tai sen annettiin kasvaa - valtaviin mittasuhteisiin ja siitä tehtiin pysyvää, pienennettiin julkisen talouden osuutta kansantaloudessa pääosin leikkaamalla kuntien palveluita ja ryhdyttiin muuttamaan työn ja pääoman välistä tulonjakoa maltillisella tulopolitiikalla.
Toistetaanko vanhat virheet?
Kuluvan syksyn kuluessa on lähtenyt liikkeelle uusi uusliberalismin hyökkäysaalto. Kapitalismin nykykyistä kriisiä pyritään käyttämään hyväksi rakennemuutoksen syventämiseksi ja sementoimiseksi. Suuryhtiöt lopettavat tehtaita ja ilmoittelevat joukkomittaisista irtisanomisista. Viimeksi UPM ja Nokia ilmoittivat tuhansien työntekijöiden irtisanomisista. Työehtosopimusneuvotteluissa työnantajat ovat ottaneet entistä härskimmät vaatimukset päiväjärjestykseen esittämällä vaatimuksia palkkojen alentamisesta.
Ay-liikkeestä on kiinni se toistetaanko samat virheet ja työntekijöiden kannalta vielä ankarampina, kuin 90-luvun alussa. Annetaanko tulonjaon vääristymän syventyä ja työttömyyden taas räjähtää käsiin?
Yritysten taseet pullistelevat euroista
Tulonjaon muuttuminen yritysten voittojen hyväksi näkyy tilastoissa siten, että palkkatulojen osuus kansantulosta on radikaalisti alentunut 1970 luvun alusta jatkuneen myönteisen kehityksen jälkeen 90-luvun taitteen dramaattisen romahduksen seurauksena reilusti alentuneena tasona.
Yritysten voitot ovat vastaavasti kasvaneet jopa käsittämättömiin mittasuhteisiin. Kymmenenä viimeksi kuluneena (1999-2008) vuotena yritysten voitot yhteenlaskettuna olivat järjettömältä kuulostavat lähes 325 miljardia euroa. Tämä on vain hieman pienempi kuin valtion budettien vastaavan ajanjakson yhteenlaskettu summa. Osinkoja voitoistaan yritykset maksoivat tällä ajanjaksolla yli 128 miljardia euroa. Yritysten taseet pullistelevat ja rikkaat rypevät rahoissa.
Oleellista on se, että toisin kuin on väitetty, voittoja kasvattavalla politiikalla ei ole ollut työttömyyden vähenemiseen merkittävää vaikutusta. Työntekijöitä on tarvittu lisää vain sikäli kun sillä on merkitystä voittojen maksimoinnissa.
Voitoista osa palkankorotuksiin
Yritysten voitot Suomessa ovat historiallisen korkealla tasolla. Jos esimerkiksi vain vuoden 2008 voitot olisi jaettu työssä käyvien kesken, joita oli noin 2,5 miljoonaa, jokaisen palkkaa olisi voitu korottaa yli 1200 eurolla kuukaudessa. Tämä kertoo voittojen mittakaavan konkreettisesti.
Teknologiateollisuuteen runnattua 0,5 prosentin sopimusta yritetään nyt väen väkisin ruhjoa jonkinlaiseksi yleiseksi linjaksi. Tämän linjan ajajat unohtavat täysin yritysten valtavat voitot, joita nyt pitäisi käyttää työntekijöiden ansiotason korjaamiseen.
Puolen prosentin palkkojen korotus merkitsee väistämättä työntekijöiden reaaliansioiden alenemista. OECD:n vertailuissa suomalaisten ostovoima on jo valmiiksi vertailumaiden häntäpäässä, ja sinne se jää, ellei työntekijöiden palkkatasoa koroteta.
Myös naisten palkkojen jälkeenjääneisyyden korjaaminen jää haaveeksi, jos palkkojen korotus jää mitättömäksi. Matalan yleislinjan puitteissa ei korjata pienempienkään ryhmien palkkavääristymiä, saati mittavaa naisten palkkojen jälkeenjääneisyyttä.
Kunnolliset palkankorotukset tukevat julkista sektoria
Reilut palkankorotukset ovat välttämättömiä ostovoiman lisäämiseksi, joka on ratkaisevasti parempi keino laman torjumiseksi ja siitä ulos pääsemiseksi, kuin vanhat virheet toistava uusliberalistinen malli. Parantunut ostovoima lisää kysyntää tuotteille ja parantaa näin työllisyyttä.
Palkkasumman kasvattaminen on edullista myös julkisen talouden ja erityisesti kuntien kannalta. Palkankorotuksista huomattava osa menee verotuksen muodossa kuntien käyttöön ja vähentää tarvetta palvelujen supistamiseen ja antaa mahdollisuuksia niiden kehittämiseen.
Työllisyyden ja työttömyyden kannalta kuntien tulojen lisääntyminen on aivan ensiarvoisen tärkeää. Puolen prosentin palkkalinja ajaisi monet kunnat katastrofin partaalle koska verotulot eivät näin mitättömillä korotuksilla kasva yhtään.
maanantai 19. lokakuuta 2009
Rahan valta säilyy
Vaalirahoituslainsäädännön uudistusta valmistelleen Lauri Tarastin vetämän komitean esitys ei juuri paranna puolueiden vaalirahoitukseen liittyviä ongelmia. Komiteaan osallistuneet eduskuntapuolueet päätyivät siihen, että jatkossakin puolueita saa tukea lähes rajattomasti.
Ainoastaan se, että kalenterivuoden aikana yhdeltä lahjoittajalta tulleet arvoltaan yli 2000 euroa suuremmat tuet on ilmoitettava ajantasaisesti tuo vähän valoa vaalirahoituksen hämärään.
Komitea esittää vaalikampanjoihin ylärajoja siten, että puolueet saavat käyttää eduskuntavaaleihin miljoona euroa, kunnallis- ja eurovaaleihin 500 000 euroa sekä presidentinvaaleihin miljoona euroa kierrosta kohden. Myös yksittäisten ehdokkaitten vaalikampanjoille määriteltiin ylärajat siten, että eduskuntavaaleissa se on 50 000 euroa, kunnallisvaaleissa 10 000 euroa ja eurovaaleissa 80 000 euroa.
Rajat ovat varsin korkeat. Esimerkiksi, jos puolue asettaa eduskuntavaaleissa täyden listan ja kaikki käyttävät maksimisumman kampanjarahaa, nousee puolueen ja ehdokkaitten yhteenlasketun kampanjan hinta yli 12 miljoonaan euroon. Teoriassa joku Kehittyvien Maakuntien Suomen kaltainen yhdistys voisi hoitaa vaalitukea haluamalleen puolueelle ja sen ehdokkaille mielin määrin.
Porsaanreikiä esitykseen on jätetty tai paremminkin laadittu useita kuten, että vaalikampanja määritellään ajallisesti siten, että se on puoli vuotta ennen vaaleja ja kaksi viikkoa vaalien jälkeen käsittävä aika. Porsaanreikä on myös se, että vaalikampanjaksi katsotaan lähinnä mediamainonta.
Huomattavan suuri puute Tarastin komitea n esityksessä on se, ettei siinä oteta minkäänlaista kantaa eduskuntapuolueiden vain itselleen jakamiin puolue- ja vaalitukiin. Kyse on verorahoista. Tähän epäkohtaan myös Euroopan neuvoston korruptionvastainen toimielin GREKO kiinnitti antamassaan lausunnossa huomiota.
Vaalirahoituksen uudistus on johtamassa mieluimmin edustuksellisen demokratian rapautumiseen ja säätiöitymisen syvenemiseen kuin avoimuuden ja kansalaisten vaikutuksen kasvuun.
Ainoastaan se, että kalenterivuoden aikana yhdeltä lahjoittajalta tulleet arvoltaan yli 2000 euroa suuremmat tuet on ilmoitettava ajantasaisesti tuo vähän valoa vaalirahoituksen hämärään.
Komitea esittää vaalikampanjoihin ylärajoja siten, että puolueet saavat käyttää eduskuntavaaleihin miljoona euroa, kunnallis- ja eurovaaleihin 500 000 euroa sekä presidentinvaaleihin miljoona euroa kierrosta kohden. Myös yksittäisten ehdokkaitten vaalikampanjoille määriteltiin ylärajat siten, että eduskuntavaaleissa se on 50 000 euroa, kunnallisvaaleissa 10 000 euroa ja eurovaaleissa 80 000 euroa.
Rajat ovat varsin korkeat. Esimerkiksi, jos puolue asettaa eduskuntavaaleissa täyden listan ja kaikki käyttävät maksimisumman kampanjarahaa, nousee puolueen ja ehdokkaitten yhteenlasketun kampanjan hinta yli 12 miljoonaan euroon. Teoriassa joku Kehittyvien Maakuntien Suomen kaltainen yhdistys voisi hoitaa vaalitukea haluamalleen puolueelle ja sen ehdokkaille mielin määrin.
Porsaanreikiä esitykseen on jätetty tai paremminkin laadittu useita kuten, että vaalikampanja määritellään ajallisesti siten, että se on puoli vuotta ennen vaaleja ja kaksi viikkoa vaalien jälkeen käsittävä aika. Porsaanreikä on myös se, että vaalikampanjaksi katsotaan lähinnä mediamainonta.
Huomattavan suuri puute Tarastin komitea n esityksessä on se, ettei siinä oteta minkäänlaista kantaa eduskuntapuolueiden vain itselleen jakamiin puolue- ja vaalitukiin. Kyse on verorahoista. Tähän epäkohtaan myös Euroopan neuvoston korruptionvastainen toimielin GREKO kiinnitti antamassaan lausunnossa huomiota.
Vaalirahoituksen uudistus on johtamassa mieluimmin edustuksellisen demokratian rapautumiseen ja säätiöitymisen syvenemiseen kuin avoimuuden ja kansalaisten vaikutuksen kasvuun.
lauantai 6. kesäkuuta 2009
Antero Harjulla todellisuuden ja mielikuvituksen välinen ristiriita
Vasemmistoliittolainen Antero Harju väittää Keski-Uusimaa-lehdessä 6.6. 09, että kommunistit ja SKP olisivat ajautuneet nationalismiin. Väite on joko tahallista vääristelyä tai sitten Harju ei ole tutustunut SKP:n EU-vaaliohjelmiin.
Se, että SKP suhtautuu Euroopan unioniin kriittisesti ja vastustaa muun muassa Lissabonin sopimuksen linjauksia ja Nato kytkentöjä, ei tee siitä nationalistista. On myös muistettava, että kaikki ne lupaukset vakaasta taloudesta, työttömyyden häviämisestä, sosiaaliturvan kehittämisestä ja demokratiasta, joita annettiin EU-kansanäänestyksen alla, ovat osoittautuneet bluffiksi ja petokseksi.
Kansanäänestyksessä noin 43 prosenttia suomalaisista äänesti EU-jäsenyyttä vastaan. Mielipidemittausten mukaan suurin piirtein sama määrä on edelleen samoissa asenteissa. Nyt on vain niin, että tällä huomattava suurella kansanosalla ei ole eduskuntapuolueiden joukossa ainuttakaan tukijaa. Muun muassa SAK:n jäsenistä noin 2/3 oli EU-jäsenyyttä vastaan. SKP on edelleen näitten EU:hun kriittisesti suhtautuvien ihmisten kanssa samaa mieltä.
Mitä tulee taas kansainvälisyyteen, niin on todettava, että toisin kuin Harjun puolue Vasemmistoliitto, SKP on mukana Euroopan vasemmiston puolueen yhteisessä vaaliohjelmassa sekä Euroopan kommunististen puolueiden vaalivetoomuksessa. Nämä kansainvälisen vasemmiston ohjelmat ovat sopusoinnussa SKP:n vaaliohjelman kanssa.
Näissä ohjelmissa vaaditaan muun muassa minimipalkkaa, joka olisi kunkin EU-maan kansallisesta keskipalkasta 60 prosenttia. Tämän vaatimuksen toteuttaminen vaikeuttaisi työnantajien harjoittamaa työvoiman polkumyyntiä Euroopassa.
SKP on tällä hetkellä myös Euroopan vasemmiston puolueen tarkkailijajäsen. Sen sijaan Vasemmistoliitto on kieltäytynyt kaikesta yhteistyöstä eurooppalaisen vasemmiston kanssa.
EU vaaleissa on kyse paitsi EU-politiikan suunnasta myös kotimaassa harjoitetun politiikan linjasta, joita nykyisin on vaikea erottaa tosistaan. Hallitusrintama hakee valtakirjaa ennen muuta rankan oikeistopolitiikan jatkamiselle. Linjan muutos ei tule sillä, että esitetään muista vasemmistopuolueista vääriä väitteitä. SKP on valmis yhteistyöhön vasemmiston voimien vahvistamiseksi.
Kysymys on siitä onko Vasemmistoliitto siihen valmis?
Se, että SKP suhtautuu Euroopan unioniin kriittisesti ja vastustaa muun muassa Lissabonin sopimuksen linjauksia ja Nato kytkentöjä, ei tee siitä nationalistista. On myös muistettava, että kaikki ne lupaukset vakaasta taloudesta, työttömyyden häviämisestä, sosiaaliturvan kehittämisestä ja demokratiasta, joita annettiin EU-kansanäänestyksen alla, ovat osoittautuneet bluffiksi ja petokseksi.
Kansanäänestyksessä noin 43 prosenttia suomalaisista äänesti EU-jäsenyyttä vastaan. Mielipidemittausten mukaan suurin piirtein sama määrä on edelleen samoissa asenteissa. Nyt on vain niin, että tällä huomattava suurella kansanosalla ei ole eduskuntapuolueiden joukossa ainuttakaan tukijaa. Muun muassa SAK:n jäsenistä noin 2/3 oli EU-jäsenyyttä vastaan. SKP on edelleen näitten EU:hun kriittisesti suhtautuvien ihmisten kanssa samaa mieltä.
Mitä tulee taas kansainvälisyyteen, niin on todettava, että toisin kuin Harjun puolue Vasemmistoliitto, SKP on mukana Euroopan vasemmiston puolueen yhteisessä vaaliohjelmassa sekä Euroopan kommunististen puolueiden vaalivetoomuksessa. Nämä kansainvälisen vasemmiston ohjelmat ovat sopusoinnussa SKP:n vaaliohjelman kanssa.
Näissä ohjelmissa vaaditaan muun muassa minimipalkkaa, joka olisi kunkin EU-maan kansallisesta keskipalkasta 60 prosenttia. Tämän vaatimuksen toteuttaminen vaikeuttaisi työnantajien harjoittamaa työvoiman polkumyyntiä Euroopassa.
SKP on tällä hetkellä myös Euroopan vasemmiston puolueen tarkkailijajäsen. Sen sijaan Vasemmistoliitto on kieltäytynyt kaikesta yhteistyöstä eurooppalaisen vasemmiston kanssa.
EU vaaleissa on kyse paitsi EU-politiikan suunnasta myös kotimaassa harjoitetun politiikan linjasta, joita nykyisin on vaikea erottaa tosistaan. Hallitusrintama hakee valtakirjaa ennen muuta rankan oikeistopolitiikan jatkamiselle. Linjan muutos ei tule sillä, että esitetään muista vasemmistopuolueista vääriä väitteitä. SKP on valmis yhteistyöhön vasemmiston voimien vahvistamiseksi.
Kysymys on siitä onko Vasemmistoliitto siihen valmis?
maanantai 1. kesäkuuta 2009
Taas uusi Kiljava-virhe
Järvenpään sosiaali- ja terveyslautakunta näyttää päättäneen entisten surkeitten ja kalliitten päätösten lisäksi jatkaa kuntalaisilta kerättyjen verovarojen hulvatonta kylvämistä. On päätetty ”pelastaa” Kiljavan sairaala lähettämällä sinne erittäin korkealla hinnalla lisää potilaita. Nyt ilmeisesti terveyskeskuksen vuodeosaston potilaita aletaan toimittamaan Kiljavalle. Taitaa tulla omaisille raskaaksi käydä vanhusten vaippoja vaihtamassa Nurmijärvellä saakka. Sosiaali- ja terveyslautakunnan päätös on siinäkin mielessä todella törkeä, että samaan aikaan se suunnittelee puheenjohtaja Karhun mukaan mittavia leikkauksia palveluihin.
Päätös merkitsee sitä, että Kiljavan sairaalassa palveluja tuottava Attendo MedOne käyttää sairaalaa rahastamisen välineenä ja kunnat sitoutuvat toimittamaan potilaat ja maksamaan mitä pyydetään. Voiko loistavampaa bisnesideaa enää kehittääkään.
Homma alkaa muistuttaa Järvenpään kaupungin korkeimman johdon suojeluksessa tapahtunutta toimintaa Adultan koulutusyhtiössä. Sitä yhtiötä käytettiin myös verovarojen siirtämisen välineenä yksityisille firmoille ja konsulteille. Valtio on perimässä takaisin menettämiään verorahoja jopa 34 miljoonaa euroa. Ei ole vaikea arvata keiden kontolle tämäkin lasku lopulta tulee maksettavaksi.
Kiljavan sairaalan osalta pitää epäterve peli puhaltaa nopeasti poikki, ennen kuin syntyy todella suuret laskut. MedOnen kanssa tehty palvelusopimus on irtisanottava ja muutettava sairaala kuntien itsensä hoitamaksi laitokseksi.
Päätös merkitsee sitä, että Kiljavan sairaalassa palveluja tuottava Attendo MedOne käyttää sairaalaa rahastamisen välineenä ja kunnat sitoutuvat toimittamaan potilaat ja maksamaan mitä pyydetään. Voiko loistavampaa bisnesideaa enää kehittääkään.
Homma alkaa muistuttaa Järvenpään kaupungin korkeimman johdon suojeluksessa tapahtunutta toimintaa Adultan koulutusyhtiössä. Sitä yhtiötä käytettiin myös verovarojen siirtämisen välineenä yksityisille firmoille ja konsulteille. Valtio on perimässä takaisin menettämiään verorahoja jopa 34 miljoonaa euroa. Ei ole vaikea arvata keiden kontolle tämäkin lasku lopulta tulee maksettavaksi.
Kiljavan sairaalan osalta pitää epäterve peli puhaltaa nopeasti poikki, ennen kuin syntyy todella suuret laskut. MedOnen kanssa tehty palvelusopimus on irtisanottava ja muutettava sairaala kuntien itsensä hoitamaksi laitokseksi.
maanantai 20. huhtikuuta 2009
Vastuunkantoa vai vastuuttomuutta?
Järvenpään sosialidemokraattisen valtuustoryhmän puheenjohtaja kirjoitti laajan selittelyn (Keski-Uusimaa 20.4.) puolueensa kunnallispoliittisen linjan puolusteluksi. Ulla-Mari Karhu lateli kunnallispoliittisten itsestäänselvyyksien joukossa muutamia näkökohtia, joista käy ilmi, että demarit ovat aidosti uusliberalisteja eivätkä muuksi aio lähiaikoina muuttua.
Ensinnäkin hän selvästi vähättelee valtuuston viime joulukuussa ja nyt tekemiä palvelujen leikkauksia tilanteessa, jossa vakava talouskriisi ja sen tuottama lisääntyvä palvelujen tarve voisi kuvitella johtavan aivan päin vastaisen johtopäätöksen äärelle. Eipä näytä demaripomon päätä vähääkään särkevän se tieto, että vieläkin maksetaan suuria laskuja inhimillisesti ja taloudellisesti 90-luvun lamanhoitona tehdyistä palvelujen karsimisista.
Uusi tutkimus kertoo muun muassa, että köyhien kuolleisuus on lisääntynyt sen jälkeen kun terveyskeskusmaksut 90-luvun alussa säästösyistä astuivat voimaan. Niitä perusteltiin silloin muun muassa siten, että maksut ehkäisevät turhia lääkärissäkäyntejä. Niin todella tapahtuikin - köyhillä ei enää ollut varaa mennä lääkärin vastaanotolle.
Allekirjoittaneen mielestä palvelujen leikkaukset ovat vastuutonta politiikkaa pienituloisia kohtaan.
Demareitten uusliberalismin sisäistämisestä kertoo Karhun haaste pohtia sitä mistä voitaisiin säästää ja vielä itse kukin omalta osaltaan. Juuri tämä on oikeiston tavoite - julkisten palvelujen karsiminen ja niistä muka säästäminen.
Ainoa uusi asia Karhulla on se, että kukin pohtisi säästöjä vain omalta osaltaan, ei toisen tontilta. Olisipa mielenkiintoista kuulla niiden kokoomuslaisten ehdotukset säästötoimiksi, jotka eivät maksa pääomatuloistaan senttiäkään kunnallisveroa Järvenpään kaupungin kassaan.
Vakavasti ottaen Karhun esittämä rajaus asioitten käsittelylle on makaaberi. Jokainen kuntalainen on oikeutettu koko kunnan kaikkien asioitten käsittelyyn ja myös esitysten tekoon toistenkin tontilta. Kunnan asiat ovat kuntalaisten yhteisiä asioita.
Jos Karhu ihan vakavissaan haluaa esityksiä todellisiksi säästöiksi, niin tässä muutama, eikä ne ole uusia. Demaritkin ovat kuulleet ne kaikki jo ajat sitten.
Kaupunginvaltuusto voisi asettaa kiellon konsulttien käytölle. Muutaman vuosi sitten konsultteihin upotettiin yli 2 miljoonaa euroa vuodessa ja nyt se on luultavasti paljon enemmän. Näin saataisiin kaksi kärpästä yhdellä iskulla - turha konsultointi pois ja johtavat virkamiehet tekemään ne työt joita he teettävät nyt konsulteilla.
Kaikki sellaiset yksityisillä firmoilla ja ostopalveluina teetetyt työt, jotka voidaan tehdä kaupungin omana työnä, palautetaan kaupungin tehtäväksi. Tästä tulee monien miljoonien todelliset kustannussäästöt.
Tunnustetaan Kiljavan sairaalaratkaisun yhteydessä tehdyt virheet (tämä koskee erityisesti demareita) ja tehdään tarvittavat uudet päätökset terveen toiminnan toteuttamiseksi Kiljavalla. MedOnen kanssa tehty palvelusopimus on purettava ja muodostettava kuntayhtymä hoitamaan Kiljavan sairaalatoimintaa julkisena palveluna. Näin estetään suuremmat tappiot jatkossa.
Ensinnäkin hän selvästi vähättelee valtuuston viime joulukuussa ja nyt tekemiä palvelujen leikkauksia tilanteessa, jossa vakava talouskriisi ja sen tuottama lisääntyvä palvelujen tarve voisi kuvitella johtavan aivan päin vastaisen johtopäätöksen äärelle. Eipä näytä demaripomon päätä vähääkään särkevän se tieto, että vieläkin maksetaan suuria laskuja inhimillisesti ja taloudellisesti 90-luvun lamanhoitona tehdyistä palvelujen karsimisista.
Uusi tutkimus kertoo muun muassa, että köyhien kuolleisuus on lisääntynyt sen jälkeen kun terveyskeskusmaksut 90-luvun alussa säästösyistä astuivat voimaan. Niitä perusteltiin silloin muun muassa siten, että maksut ehkäisevät turhia lääkärissäkäyntejä. Niin todella tapahtuikin - köyhillä ei enää ollut varaa mennä lääkärin vastaanotolle.
Allekirjoittaneen mielestä palvelujen leikkaukset ovat vastuutonta politiikkaa pienituloisia kohtaan.
Demareitten uusliberalismin sisäistämisestä kertoo Karhun haaste pohtia sitä mistä voitaisiin säästää ja vielä itse kukin omalta osaltaan. Juuri tämä on oikeiston tavoite - julkisten palvelujen karsiminen ja niistä muka säästäminen.
Ainoa uusi asia Karhulla on se, että kukin pohtisi säästöjä vain omalta osaltaan, ei toisen tontilta. Olisipa mielenkiintoista kuulla niiden kokoomuslaisten ehdotukset säästötoimiksi, jotka eivät maksa pääomatuloistaan senttiäkään kunnallisveroa Järvenpään kaupungin kassaan.
Vakavasti ottaen Karhun esittämä rajaus asioitten käsittelylle on makaaberi. Jokainen kuntalainen on oikeutettu koko kunnan kaikkien asioitten käsittelyyn ja myös esitysten tekoon toistenkin tontilta. Kunnan asiat ovat kuntalaisten yhteisiä asioita.
Jos Karhu ihan vakavissaan haluaa esityksiä todellisiksi säästöiksi, niin tässä muutama, eikä ne ole uusia. Demaritkin ovat kuulleet ne kaikki jo ajat sitten.
Kaupunginvaltuusto voisi asettaa kiellon konsulttien käytölle. Muutaman vuosi sitten konsultteihin upotettiin yli 2 miljoonaa euroa vuodessa ja nyt se on luultavasti paljon enemmän. Näin saataisiin kaksi kärpästä yhdellä iskulla - turha konsultointi pois ja johtavat virkamiehet tekemään ne työt joita he teettävät nyt konsulteilla.
Kaikki sellaiset yksityisillä firmoilla ja ostopalveluina teetetyt työt, jotka voidaan tehdä kaupungin omana työnä, palautetaan kaupungin tehtäväksi. Tästä tulee monien miljoonien todelliset kustannussäästöt.
Tunnustetaan Kiljavan sairaalaratkaisun yhteydessä tehdyt virheet (tämä koskee erityisesti demareita) ja tehdään tarvittavat uudet päätökset terveen toiminnan toteuttamiseksi Kiljavalla. MedOnen kanssa tehty palvelusopimus on purettava ja muodostettava kuntayhtymä hoitamaan Kiljavan sairaalatoimintaa julkisena palveluna. Näin estetään suuremmat tappiot jatkossa.
sunnuntai 5. huhtikuuta 2009
Vai vastuun kantamista?
Järvenpään kaupunginvaltuuston suurten puolueiden Kokoomuksen ja SDP:n yhteisvoimin kannettiin nuoren demarivaltuutetun mielestä (Keski-Uusimaa 3.4.09) taas kerran niin sanottua vastuuta leikkaamalla kuntalaisten palveluista pari miljoonaa lisää. Edellisen kerran nämä puolueet kantoivat ”vastuutaan” viime vuoden joulukuussa laatimalla tälle vuodelle budjetin, joka samoilla perusteilla kuin nyt sitä leikattiin, alimitoitettiin menojen osalta vähintään kahdella miljoonalla ja lisäksi korotettiin veroprosenttia joka tuo lisää tuloja yli neljä miljoonaa kaupungin kassaan.
Valtuutettu Pekka Tuuri on nopeassa tahdissa oppinut uusliberalistisen politiikan liturgiat uskottelemalla, että ihmiset ovat eläneet velaksi ja nyt on velkojen maksun aika ja että kuntalaiset ovat samassa veneessä ja näin hoidetaan asioita yhteiseksi hyväksi. Hän ei huomaa, että tällä kohtaa on erittäin paha ristiriita SDP:n puheenjohtaja Urpilaisen vasemmistohenkisten puheiden ja Järvenpään demareiden valtuustoryhmän tekojen välillä.
Nuori Tuuri ei myöskään ole ottanut selvää meneillään olevan talouskriisin perimmäisistä syistä. Se on kyllä syntynyt silmittömästä velanotosta, mutta sitä eivät ole ottaneet tavalliset ihmisten eikä sitä ole käytetty tavallisten ihmisten elämiseen. Kriisin aiheuttama velkaantuminen on syntynyt pörssikeinottelun ja johdannaiskaupan rahoittamiseksi, jolla on luotu valtava fiktiivinen kupla. Nyt tämä velka on realisoitumassa ja talous ajautuu syvään kriisiin. Kapitalismi on romahduksen partaalla.
Vanhasen oikeistohallitus on päättänyt antaa pankeille 50 miljardin euron lainavakuudet ja muutaman miljardin lainaa. Siis enemmän kuin valtion tämän vuoden budjetti. Hallitus on näin pelastamassa pankkeja keinottelijoiden aiheuttamasta lamasta. Loogisesti tähän oikeistolaiseen politiikkaan kuulu, että nämä valtion vastuut maksatetaan kunnilla ja työntekijöillä. Tuuri ja demarit eivät siis ole kantamassa mitään vastuuta leikatessaan Järvenpään palvelujen rahoituspohjaa, vaan siirtämässä huijareitten aiheuttaman kriisin vastuut kuntalaisille.
Pekka Tuuri ei näytä huomaavan sitäkään, että istuessaan samassa veneessä, eivät kaikki osallistu veneen soutamiseen, vaan ovat vapaamatkustajia. Vanhasen hallitus on antamassa suurituloisille verohelpotuksia samaa aikaan kun demarit yhdessä kokoomuksen kanssa kantavat vastuuta leikkaamalla pienituloisten tarvitsemia palveluita. Ja ihan vieressä istuu ”vastuun kantajia”, jotka eivät maksa pääomatuloistaan yhteiseen kassaan senttiäkään kunnallisveroa.
Valtuutettu Pekka Tuuri on nopeassa tahdissa oppinut uusliberalistisen politiikan liturgiat uskottelemalla, että ihmiset ovat eläneet velaksi ja nyt on velkojen maksun aika ja että kuntalaiset ovat samassa veneessä ja näin hoidetaan asioita yhteiseksi hyväksi. Hän ei huomaa, että tällä kohtaa on erittäin paha ristiriita SDP:n puheenjohtaja Urpilaisen vasemmistohenkisten puheiden ja Järvenpään demareiden valtuustoryhmän tekojen välillä.
Nuori Tuuri ei myöskään ole ottanut selvää meneillään olevan talouskriisin perimmäisistä syistä. Se on kyllä syntynyt silmittömästä velanotosta, mutta sitä eivät ole ottaneet tavalliset ihmisten eikä sitä ole käytetty tavallisten ihmisten elämiseen. Kriisin aiheuttama velkaantuminen on syntynyt pörssikeinottelun ja johdannaiskaupan rahoittamiseksi, jolla on luotu valtava fiktiivinen kupla. Nyt tämä velka on realisoitumassa ja talous ajautuu syvään kriisiin. Kapitalismi on romahduksen partaalla.
Vanhasen oikeistohallitus on päättänyt antaa pankeille 50 miljardin euron lainavakuudet ja muutaman miljardin lainaa. Siis enemmän kuin valtion tämän vuoden budjetti. Hallitus on näin pelastamassa pankkeja keinottelijoiden aiheuttamasta lamasta. Loogisesti tähän oikeistolaiseen politiikkaan kuulu, että nämä valtion vastuut maksatetaan kunnilla ja työntekijöillä. Tuuri ja demarit eivät siis ole kantamassa mitään vastuuta leikatessaan Järvenpään palvelujen rahoituspohjaa, vaan siirtämässä huijareitten aiheuttaman kriisin vastuut kuntalaisille.
Pekka Tuuri ei näytä huomaavan sitäkään, että istuessaan samassa veneessä, eivät kaikki osallistu veneen soutamiseen, vaan ovat vapaamatkustajia. Vanhasen hallitus on antamassa suurituloisille verohelpotuksia samaa aikaan kun demarit yhdessä kokoomuksen kanssa kantavat vastuuta leikkaamalla pienituloisten tarvitsemia palveluita. Ja ihan vieressä istuu ”vastuun kantajia”, jotka eivät maksa pääomatuloistaan yhteiseen kassaan senttiäkään kunnallisveroa.
torstai 19. maaliskuuta 2009
Kiljava, Kiljava, Kiljava
Torstaina 19.3. Keski-Uusimaan Kiljavan sairaalaa käsitelleeseen sinänsä ansiokkaaseen juttuun on totuuden nimissä sanottava joitakin kommentteja. Jutussa kerrottiin, että Kiljavan sairaalahanketta vastustettiin sen valmistelu- ja päätösvaiheessa vain Tuusulassa. Tämä ei pidä paikkaansa. Allekirjoittaneen esityksestä siitä äänestettiin myös Järvenpään valtuustossa. Olen kirjoittanut tästä aiheesta usein myös K-U:n palstoilla.
Kiljavan sairaalahanketta valmisteltaessa ja sen toimintaa arvioitaessa on rehellisyydellä, tosiasioitten tunnustamisella ja itsekritiikillä ollut harvinaisen vähän käyttöä. Täysi toimettomuus nyt kun sairaala on ajautumassa konkurssiin, kertoo paljon niistä päättäjistä, jotka asiasta sen kannattajina ja läpiajajina ovat vastuussa.
Nyt kaupunginjohtaja Kukkonen kertoo, että Kiljavan sairaalasta tehtiin riskianalyysejä, joiden perustella jo tiedettiin, että potilaita ei ehkä tulekaan tarpeeksi. Päätösvaiheessa ei mistään riskeistä kerrottu, ei myöskään asiallisesti selvitetty muita vaihtoehtoisia malleja hankkeen toteuttamiseksi.
Otsallaankin kuitenkin pystyi näkemään sen, että konsultin ja kaupunginjohtajan väkisin ajama osakeyhtiömalli ja yksityinen palvelutuottaja julkisen vaihtoehdon sijaan, on kallis ja toimimaton ratkaisu.
Kiljavan sairaalan ja myös Adultan katastrofaaliset tapahtumat kertovat vakavalla tavalla siitä mihin julkisten palvelujen ulkoistaminen, osakeyhtiöittäminen ja yksityistäminen johtaa. Päätösvalta siirtyy pois vaaleilla valituilta elimiltä, edes tietojen saantiin ei ole mahdollisuuksia. Valvonta ei ole yksityistetyissä ja osakeyhtiöiden puitteissa mahdollista, läpinäkyvyydestä ei voi puhuakaan.
Julkiset palvelut pitää tuottaa kuntien omana toimintana. Kiljavan sairaala voidaan ja se pitää palauttaa julkiseksi toiminnaksi. Tulemme luultavasti kuulemaan, että se on mahdotonta. Tosiasiassa ei ole.
Kiljavan sairaalahanketta valmisteltaessa ja sen toimintaa arvioitaessa on rehellisyydellä, tosiasioitten tunnustamisella ja itsekritiikillä ollut harvinaisen vähän käyttöä. Täysi toimettomuus nyt kun sairaala on ajautumassa konkurssiin, kertoo paljon niistä päättäjistä, jotka asiasta sen kannattajina ja läpiajajina ovat vastuussa.
Nyt kaupunginjohtaja Kukkonen kertoo, että Kiljavan sairaalasta tehtiin riskianalyysejä, joiden perustella jo tiedettiin, että potilaita ei ehkä tulekaan tarpeeksi. Päätösvaiheessa ei mistään riskeistä kerrottu, ei myöskään asiallisesti selvitetty muita vaihtoehtoisia malleja hankkeen toteuttamiseksi.
Otsallaankin kuitenkin pystyi näkemään sen, että konsultin ja kaupunginjohtajan väkisin ajama osakeyhtiömalli ja yksityinen palvelutuottaja julkisen vaihtoehdon sijaan, on kallis ja toimimaton ratkaisu.
Kiljavan sairaalan ja myös Adultan katastrofaaliset tapahtumat kertovat vakavalla tavalla siitä mihin julkisten palvelujen ulkoistaminen, osakeyhtiöittäminen ja yksityistäminen johtaa. Päätösvalta siirtyy pois vaaleilla valituilta elimiltä, edes tietojen saantiin ei ole mahdollisuuksia. Valvonta ei ole yksityistetyissä ja osakeyhtiöiden puitteissa mahdollista, läpinäkyvyydestä ei voi puhuakaan.
Julkiset palvelut pitää tuottaa kuntien omana toimintana. Kiljavan sairaala voidaan ja se pitää palauttaa julkiseksi toiminnaksi. Tulemme luultavasti kuulemaan, että se on mahdotonta. Tosiasiassa ei ole.
perjantai 13. maaliskuuta 2009
Hallituksen ja ay-johtajien eläkesopimus - Pyrrhoksen voitto
Porvarihallituksen aikomus nostaa yleistä vanhuuseläkeiän alarajaa kahdella vuodella johti kiistaan, joka ratkesi siten, että monia eläke-etuja heikennetään. Ay-johtajien sitoutuminen nostamaan eläköitymisikää kolmella vuodella merkitsee ilman muuta eläkeiän korotusta, jonka hallitus uumoilee toteuttavansa ensi vuoden alussa. Tältä osin ratkaisusta saattaa tulla vielä huonompi työntekijöiden kannalta kuin hallituksen esitys eläkeiän korottamisesta kahdella vuodella.
Ay-johtajien vaatimalla vaatiman niin sanotun sosiaalitupon toteuttaminen merkitsee työttömyyseläkkeelle sekä varhais- ja osa-aikaiselle eläkkeelle pääsyn vaikeutumista ja eläkkeelle siirtymisen lykkäämistä. Kela-maksun poistaminen työnantajilta merkitsee osaltaan eläkkeiden rahoituspohjan murentumista.
Työnantajien Kela-maksun poisto on miljardin euron tulonsiirto pienituloisilta ihmisiltä työnantajille, jolla ei ole mitään tekemistä laman lievittämisen kanssa. Sosiaalitupo sisältää myös työeläkevakuutusmaksujen roiman korotuksen, jolla paikataan eläkevakuutusyhtiöiden pörssikeinottelussa aiheuttamaa noin 30 miljardin aukkoa eläkerahastoissa. Kaiken kaikkiaan näillä häikäilemättömillä suunnitelmilla pörssikeinottelijoiden aiheuttaman laman laskut maksatetaan eläkeläisillä, sosiaaliturvaa tarvitsevilla ja työntekijöillä.
Työssä jaksamisen parantamisesta puhutaan paljon. Näitä korulauseita sisältyy myös hallituksen ja ay-johtajien sopimukseen. Työssä jaksamisen parantaminen ja työuran jatkuminen nykyistä keskimäärin noin 60 vuoden ikää pidemmälle edellyttää työn rasittavuuden vähentämistä, levon ja vapaa-ajan lisäämistä. Suomeksi sanottuna päivittäisen ja viikkotyöajan lyhentämistä. Se edellyttää myös palkkojen parantamista, jottei tarvitse tehdä pitkää päivää ja montaa työtä hankkiakseen toimeentulon. Tällaisia keinoja ei hallituksen ja ay-johtajien sopimuksessa kuitenkaan ole ja niinpä näyttää siltä, että Vanhasen esitys eläkeiän korottamisesta jää ainoaksi konkreettiseksi vaihtoehdoksi. Nyt se toteutetaan vain niin, että myös ay-johtajat ovat mukana tekemässä uusia heikennyksiä eläke-etuihin.
Ay-johtajat itse ovat tekemäänsä sopimusta ylistäneet ja pitäneet sitä suuren voittona. Tähän voisi sanoa, että vielä yksi tällainen voitto, niin olemme hukassa
Ay-johtajien vaatimalla vaatiman niin sanotun sosiaalitupon toteuttaminen merkitsee työttömyyseläkkeelle sekä varhais- ja osa-aikaiselle eläkkeelle pääsyn vaikeutumista ja eläkkeelle siirtymisen lykkäämistä. Kela-maksun poistaminen työnantajilta merkitsee osaltaan eläkkeiden rahoituspohjan murentumista.
Työnantajien Kela-maksun poisto on miljardin euron tulonsiirto pienituloisilta ihmisiltä työnantajille, jolla ei ole mitään tekemistä laman lievittämisen kanssa. Sosiaalitupo sisältää myös työeläkevakuutusmaksujen roiman korotuksen, jolla paikataan eläkevakuutusyhtiöiden pörssikeinottelussa aiheuttamaa noin 30 miljardin aukkoa eläkerahastoissa. Kaiken kaikkiaan näillä häikäilemättömillä suunnitelmilla pörssikeinottelijoiden aiheuttaman laman laskut maksatetaan eläkeläisillä, sosiaaliturvaa tarvitsevilla ja työntekijöillä.
Työssä jaksamisen parantamisesta puhutaan paljon. Näitä korulauseita sisältyy myös hallituksen ja ay-johtajien sopimukseen. Työssä jaksamisen parantaminen ja työuran jatkuminen nykyistä keskimäärin noin 60 vuoden ikää pidemmälle edellyttää työn rasittavuuden vähentämistä, levon ja vapaa-ajan lisäämistä. Suomeksi sanottuna päivittäisen ja viikkotyöajan lyhentämistä. Se edellyttää myös palkkojen parantamista, jottei tarvitse tehdä pitkää päivää ja montaa työtä hankkiakseen toimeentulon. Tällaisia keinoja ei hallituksen ja ay-johtajien sopimuksessa kuitenkaan ole ja niinpä näyttää siltä, että Vanhasen esitys eläkeiän korottamisesta jää ainoaksi konkreettiseksi vaihtoehdoksi. Nyt se toteutetaan vain niin, että myös ay-johtajat ovat mukana tekemässä uusia heikennyksiä eläke-etuihin.
Ay-johtajat itse ovat tekemäänsä sopimusta ylistäneet ja pitäneet sitä suuren voittona. Tähän voisi sanoa, että vielä yksi tällainen voitto, niin olemme hukassa
torstai 5. maaliskuuta 2009
Kukkosen Adulta-kuittaus harhauttaa
Järvenpään kaupunginjohtaja Kukkonen vastaa keravalaisen Tapani Rankin kirjoitukseen 2.3.2009 harhauttavasti antaen ymmärtää, että valvonta on hyvin hoidettu ja kaikki on kunnossa. Hän viittaa vuoden 2007 KUUMAn toimintakertomuksen yhteen lauseeseen, jossa sanotaan, että oppisopimuskoulutuksen kasvuun tulee kiinnittää erityistä huomiota. Tämänkö perusteella päättäjien hälytyskellojen olisi pitänyt soida?
Kyseisen toimintakertomuksen lausetta edeltäneessä niukassa tekstissä annetaan ymmärtää, ettei mitään hätä ole. Siinä todetaan, että ”Adultassa tehdyn riskianalyysin mukaan hyvästä työvoimatilanteesta johtuen työvoimakoulutuksen volyymit ovat laskussa. Tämä ei muodostu kuitenkaan riskiksi, koska oppisopimuskoulutuksella voidaan korvata työvoimakoulutuksen vähenevää osuutta. Adultan toiminta on vakiintunutta, joten näköpiirissä olevaa kilpailijariskiä ei ole.”
Tosiasia on, että vaaleilla valituille elimille ei ole kerrottu Adultan vakavaa tilannetta, vaan pikemminkin asiaintilaa on vuosikausia peitelty. Allekirjoittanut nosti Adultan tilanteen esille Järvenpään valtuustossa siinä vaiheessa kun tuli tietoon, että koulutusyhtiön kannattavin osa, eli ruokalatoiminta aiottiin siirtää yksityiselle yritykselle. Tuolloin kaupunginjohtaja Kukkonen antoi ymmärtää, ettei Adultan asiat kuulu kaupunginvaltuustolle. Tämän on tarkistettavissa kokouksen äänitteistä.
Asiasta ei haluttu antaa informaatiota. Vain ilmeistä saattoi päätellä, että asiat eivät ole kunnossa.
Kyseisen toimintakertomuksen lausetta edeltäneessä niukassa tekstissä annetaan ymmärtää, ettei mitään hätä ole. Siinä todetaan, että ”Adultassa tehdyn riskianalyysin mukaan hyvästä työvoimatilanteesta johtuen työvoimakoulutuksen volyymit ovat laskussa. Tämä ei muodostu kuitenkaan riskiksi, koska oppisopimuskoulutuksella voidaan korvata työvoimakoulutuksen vähenevää osuutta. Adultan toiminta on vakiintunutta, joten näköpiirissä olevaa kilpailijariskiä ei ole.”
Tosiasia on, että vaaleilla valituille elimille ei ole kerrottu Adultan vakavaa tilannetta, vaan pikemminkin asiaintilaa on vuosikausia peitelty. Allekirjoittanut nosti Adultan tilanteen esille Järvenpään valtuustossa siinä vaiheessa kun tuli tietoon, että koulutusyhtiön kannattavin osa, eli ruokalatoiminta aiottiin siirtää yksityiselle yritykselle. Tuolloin kaupunginjohtaja Kukkonen antoi ymmärtää, ettei Adultan asiat kuulu kaupunginvaltuustolle. Tämän on tarkistettavissa kokouksen äänitteistä.
Asiasta ei haluttu antaa informaatiota. Vain ilmeistä saattoi päätellä, että asiat eivät ole kunnossa.
maanantai 23. helmikuuta 2009
Onko Adultan kriisi oire pahemmasta?
Kuntien omistamassa aikuiskoulutusta järjestävässä osakeyhtiössä Adultassa paljastunut skandaali kertoo kuntien päättävien elinten ulottumattomiin ulkoistetun julkisen toiminnan hämärän puolen. Pieni piiri päättää suurista asioista omistajien puolesta ja vastuuta ei kanna kukaan. Keski-Uusimaa-lehden pääkirjoituksen kirjoittaja oli aivan oikeassa arvioidessaan, että Adultan hallituksen jäseniä ja toimivaa johtoa kiinnostaa syntyneessä tilanteessa enemmän vastuusta vapautuminen kuin se miten koulutustoiminnalle jatkossa käy.
Kyse on kuntiin ajetun toimintatavan ongelmista sekä päätöksenteon kapenemisesta ja valvonnan suurista puutteista. Missään tapauksessa kunnallisen toiminnan osakeyhtiöittäminen, ulkoistaminen ja yksityistäminen eivät ole lisänneet läpinäkyvyyttä, vaan hämärtänyt ja osin jopa vienyt julkisesta taloudesta päättämisen pimentoon. Voi melkoisella varmuudella ennustaa, että Kiljavan sairaalan vaikeuksien takaa paljastuu ennemmin tai myöhemmin samat päätöksenteon hämäräperäisyyteen liittyvät epäterveet piirteet.
Ei tarvitse olla vähääkään yliennakkoluuloinen kysyessään kunnallisen päätöksenteon ja toimintatavan perään yleisemminkin. Onhan sekä Adultan, että Kiljavan sairaalan hallinnossa samoja henkilöitä kuin kuntienkin johtotehtävissä. Joka tapauksessa samat suuret puolueet ovat näissä yhtiöissä vallankäytön keskiössä kuin kunnissakin. Ainakin Järvenpäässä valta on keskittynyt kaupunginhallituksessa, KUUMAssa, mainituissa osakeyhtiöissä ja muissa yhteisöissä hyvin pienelle eliitille. Sopii kysyä, että jos tämä porukka hoitaa kunnallisia osakeyhtiöitä esille tulleella tavalla, niin miten hoidetaan kaupungin asioita.
On oikeutettua kysyä otsikon tavoin, että onko Adultan kriisi oire pahemmasta. Minusta on. Olen myös varma, että asianosaiset kiistävät kaikki tällaiset epäilyt, mutta milloinkas rötöstelijä on rötöksensä tunnustanut?
Yhtäkaikki selvittävää on ja paljon. Luottamus kunnalliseen päätöksentekoon edellyttää vastuun kantamista, vastuun kantaminen edellyttää jonkin asteista rehellisyyttä ja itsekritiikkiä.
Asioita ei enää voida piilottaa yleisten höpinöitten tasolla olevien strategioiden taakse, vaan paneutumista niihin kunnan toiminnan perusasioihin, jota varten kunnat ovat olemassa. On turvattava terveys- ja koulutuspalvelut sekä lasten ja vanhusten palvelut. Ne on toteutettava kunnan omana toimintana.
Kyse on kuntiin ajetun toimintatavan ongelmista sekä päätöksenteon kapenemisesta ja valvonnan suurista puutteista. Missään tapauksessa kunnallisen toiminnan osakeyhtiöittäminen, ulkoistaminen ja yksityistäminen eivät ole lisänneet läpinäkyvyyttä, vaan hämärtänyt ja osin jopa vienyt julkisesta taloudesta päättämisen pimentoon. Voi melkoisella varmuudella ennustaa, että Kiljavan sairaalan vaikeuksien takaa paljastuu ennemmin tai myöhemmin samat päätöksenteon hämäräperäisyyteen liittyvät epäterveet piirteet.
Ei tarvitse olla vähääkään yliennakkoluuloinen kysyessään kunnallisen päätöksenteon ja toimintatavan perään yleisemminkin. Onhan sekä Adultan, että Kiljavan sairaalan hallinnossa samoja henkilöitä kuin kuntienkin johtotehtävissä. Joka tapauksessa samat suuret puolueet ovat näissä yhtiöissä vallankäytön keskiössä kuin kunnissakin. Ainakin Järvenpäässä valta on keskittynyt kaupunginhallituksessa, KUUMAssa, mainituissa osakeyhtiöissä ja muissa yhteisöissä hyvin pienelle eliitille. Sopii kysyä, että jos tämä porukka hoitaa kunnallisia osakeyhtiöitä esille tulleella tavalla, niin miten hoidetaan kaupungin asioita.
On oikeutettua kysyä otsikon tavoin, että onko Adultan kriisi oire pahemmasta. Minusta on. Olen myös varma, että asianosaiset kiistävät kaikki tällaiset epäilyt, mutta milloinkas rötöstelijä on rötöksensä tunnustanut?
Yhtäkaikki selvittävää on ja paljon. Luottamus kunnalliseen päätöksentekoon edellyttää vastuun kantamista, vastuun kantaminen edellyttää jonkin asteista rehellisyyttä ja itsekritiikkiä.
Asioita ei enää voida piilottaa yleisten höpinöitten tasolla olevien strategioiden taakse, vaan paneutumista niihin kunnan toiminnan perusasioihin, jota varten kunnat ovat olemassa. On turvattava terveys- ja koulutuspalvelut sekä lasten ja vanhusten palvelut. Ne on toteutettava kunnan omana toimintana.
torstai 22. tammikuuta 2009
Omistajille suurosingot, yhtiöille miljardituet, duunareille kenkää
Kuluvan viikon maanantai (19.1.) oli talouskriisin synkin päivä Suomessa. Paperijätti Stora Enso ilmoitti lomauttavansa 5000 työntekijää ja Metso Oyj ilmoitti aikaisemman koko henkilöstö koskevan lomautuksen lisäksi noin 1400 henkilön irtisanomistarpeesta lähinnä paperinjalostuslaitteita valmistavista yksiköistä. Lisäksi Sanoma News ilmoitti 200 työpaikan vähentämisestä.
Viikon kuluessa lomautus- ja irtisanomisuutiset ovat jatkuneet päivittäin katkeamattomana virtana. Koko totuus työpaikkojen vähentämisestä ei sisälly uutisotsikoihin yltävien suuryritysten saneerauksiin. Erityisesti teollisuudessa työpaikkojen menetys voi olla julkisuudessa oleviin lukuihin nähden kaksinkertainenkin, kun otetaan huomioon se, että suuryritysten toiminta perustuu suurelta osin alihankkijoiden ja muiden ulkoistettujen palvelujen käyttöön. Esimerkiksi Metson Järvenpään tehdas on nykyisin tuotantotoiminnan osalta pelkkä kokoonpanolaitos. Osien valmistus teetetään lähes kokonaisuudessaan alihankintoina ja kun Metso supistaa toimintaa loppuvat työn alihankkijoiltakin.
Työttömyysluvut ovat luultavasti huomattavasti korkeammat jo nyt kuin viralliset tilastot kertovat. EU-tilastointi vääristää totuutta muun muassa siltä osin, että lomautettuina olevia ei lueta työttömiksi.
Työttömyyden kasvusta tehdyt ennusteetkin tälle vuodelle ovat kriisin syvyyttä vähätteleviä. Maan hallitus ja ay-liikkeen huippujohto puhuvat ”vain” parin prosenttiyksikön kasvusta. Kaikki tapahtumat viittaavat siihen, että työttömyysaste kipuaa hyvinkin nopeassa tahdissa kaksinumeroiselle tasolle.
Silmiinpistävää on se, että työpaikkojen vähentämisen kärjessä ovat samat suuryritykset, jotka ovat komeilleet koko 2000 luvun alun ajan suurimpia voittoja tuotavien ja eniten osinkoja jakaneiden kärkijoukossa. Lähes kaikki niistä ovat pörssiyhtiöitä, joiden voitto vuona 2007 oli 20 miljardia euroa ja josta ne jakoivat viime vuoden kevätkaudella osinkoina omistajille 11 miljardia euroa.
Näillekö samoille firmoille ollaan kilpahuutokaupalla vaatimassa miljardien elvytystukiaisia ilman velvoitteita työpaikkojen säilyttämisestä. Eikö nyt pitäisi satsata julkiseen sektoriin, kuntien talouden kohentamiseen ja valtion hallitseman tuotantotoiminnan kehittämiseen.
Silmiinpistävää on myös ay-liikkeen johdon mitään tekemättömyys tässä äärimäisen vakavassa tilanteessa. Pahaenteisiä ovat ne viestit, joiden mukaan menossa on keskitetyt huippujohtajien väliset neuvottelut työttömyysturvaan tehtävistä leikkauksista.
Irtisanomiset ja lomautuksen on kerta kaikkiaan pysäytettävä. On kyseenalaistettava voittoa tuottavien ja vakavaraisten yhtiöiden lomautukset ja irtisanomiset. Se kuuluu ay-liikkeen tehtäviin. Ei ole niin, etteikö irtisanomisille ja lomautuksille voi mitään. Kyllä voi, jos on haluja.
Viikon kuluessa lomautus- ja irtisanomisuutiset ovat jatkuneet päivittäin katkeamattomana virtana. Koko totuus työpaikkojen vähentämisestä ei sisälly uutisotsikoihin yltävien suuryritysten saneerauksiin. Erityisesti teollisuudessa työpaikkojen menetys voi olla julkisuudessa oleviin lukuihin nähden kaksinkertainenkin, kun otetaan huomioon se, että suuryritysten toiminta perustuu suurelta osin alihankkijoiden ja muiden ulkoistettujen palvelujen käyttöön. Esimerkiksi Metson Järvenpään tehdas on nykyisin tuotantotoiminnan osalta pelkkä kokoonpanolaitos. Osien valmistus teetetään lähes kokonaisuudessaan alihankintoina ja kun Metso supistaa toimintaa loppuvat työn alihankkijoiltakin.
Työttömyysluvut ovat luultavasti huomattavasti korkeammat jo nyt kuin viralliset tilastot kertovat. EU-tilastointi vääristää totuutta muun muassa siltä osin, että lomautettuina olevia ei lueta työttömiksi.
Työttömyyden kasvusta tehdyt ennusteetkin tälle vuodelle ovat kriisin syvyyttä vähätteleviä. Maan hallitus ja ay-liikkeen huippujohto puhuvat ”vain” parin prosenttiyksikön kasvusta. Kaikki tapahtumat viittaavat siihen, että työttömyysaste kipuaa hyvinkin nopeassa tahdissa kaksinumeroiselle tasolle.
Silmiinpistävää on se, että työpaikkojen vähentämisen kärjessä ovat samat suuryritykset, jotka ovat komeilleet koko 2000 luvun alun ajan suurimpia voittoja tuotavien ja eniten osinkoja jakaneiden kärkijoukossa. Lähes kaikki niistä ovat pörssiyhtiöitä, joiden voitto vuona 2007 oli 20 miljardia euroa ja josta ne jakoivat viime vuoden kevätkaudella osinkoina omistajille 11 miljardia euroa.
Näillekö samoille firmoille ollaan kilpahuutokaupalla vaatimassa miljardien elvytystukiaisia ilman velvoitteita työpaikkojen säilyttämisestä. Eikö nyt pitäisi satsata julkiseen sektoriin, kuntien talouden kohentamiseen ja valtion hallitseman tuotantotoiminnan kehittämiseen.
Silmiinpistävää on myös ay-liikkeen johdon mitään tekemättömyys tässä äärimäisen vakavassa tilanteessa. Pahaenteisiä ovat ne viestit, joiden mukaan menossa on keskitetyt huippujohtajien väliset neuvottelut työttömyysturvaan tehtävistä leikkauksista.
Irtisanomiset ja lomautuksen on kerta kaikkiaan pysäytettävä. On kyseenalaistettava voittoa tuottavien ja vakavaraisten yhtiöiden lomautukset ja irtisanomiset. Se kuuluu ay-liikkeen tehtäviin. Ei ole niin, etteikö irtisanomisille ja lomautuksille voi mitään. Kyllä voi, jos on haluja.
torstai 15. tammikuuta 2009
Yksityistäminen tuli Kiljavalla tiensä päähän
Kiistelty Kiljavan sairaalan remontointi ja käynnistäminen kuntoutussairaalana on kohdannut vakavia vaikeuksia. Kiljavan sairaala Oy:n hallituksen kunnille antaman informaation mukaan yhtiön toiminta on raskaasti tappiollista. Käyttöön valmistuneista 60:ta hoitopaikasta on viime vuonna ollut käytössä keskimäärin 28-30, siis alle puolet ja potilaista on huomattava osa ollut muita kuin keskiuusmaalaisia, joita varten koko hanke käynnistettiin. Yhtiön hallitus valittelee sitä, että kunnat eivät lähetä potilaita Kiljavalle. Julkisuuteen on ollut tieto siitä, että palveluja tuottava ylikansallinen MedOne Oy on käynnistänyt yt-neuvottelut tarkoituksenaan ilmeisesti vähentää työntekijöitä.
Kiljavan sairaalahanke käynnistyi ja vietiin kuntien valtuustoissa päätökseen menneen valtuustokauden alkupuolella. Hanketta valmisteli konsultti, joka osoittautui yhden asian mieheksi, eli yksityisen lääkäribisneksen asiamieheksi, joka teki selvityksen, jossa ei julkiseen sektoriin perustuvaa toimintamallia asiallisesti ottaen oltu huomioitu juuri ollenkaan. Mitään kunnollisia vertailutietoja ei ollut käytettävänä. Konsultin esittämää mallia masinoitiin ennen kuulumattoman hienona, kannattavana ja kunnille edullisena.
Allekirjoittanut oli Järvenpään valtuustossa tätä selkeää yksityistämistä vastaan ja esitti hankkeen toteuttamista kuntien hallitsemana kuntainliittona tai liikelaitoksena, jossa palvelut tuotetaan julkisena toimintana. Jo silloin oli nähtävissä se mikä nyt on alle puolessa vuodessa käynyt toteen.
Yksityistämiskonsultin esityksen mukaan toteutettu malli on johtanut siihen, että yksityiset firmat rahastavat kuntia Kiljavalla yksinoikeudella. MedOnen ylihinnoittelu on johtanut siihen, että kunnat eivät kirjoita maksusitoumuksia eivätkä lähetä potilaita kuntoutukseen ja näin ollen koko idea on kuivumassa kokoon.
Kun kunnat joka tapauksessa joutuvat maksamaan sairaalan remonttikustannukset ja arvonlisäveron, jota oman toimintana järjestetyssä mallissa ei olisi ollenkaan, on Kiljavan kuntoutuksesta tullut todella hintavaa. MedOne on nyt pesemässä pörssiyhtiölle ominaiseen tapaan omat kätensä katastrofista vähentämällä työntekijöitä.
Nyt kuntien pitäisi ottaa lusikka kauniiseen käteen ja purkaa käyttöön otettu malli ja muuttaa se kuntien ja kuntalaisten etujen kannalta paremmaksi ja edullisemmaksi julkiseen toimintaa perustuvaksi kuntoutustoiminnaksi.
Kiljavan sairaalan taloudellinen katastrofi on myös varoittava esimerkki terveydenhuollon alueella koko maassa. Kiljavalla toiminnan hallinta ja päätösvalta on siirtynyt käytännössä täysin MedOnen käsiin eikä sairaalayhtiön poliittisin perustein valitulla hallituksella ole sen enempää lääketieteellistä kuin taloudellistakaan osaamista hallita asioiden kulkua. Kuntien valtuustot tai edes hallitukset eivät saa edes kunnollista informaatiota ja siksi Kiljavan talouskatastrofi ja yt-neuvottelut tulivat täytenä yllätyksenä.
Kiljavaa ei pelasta se, että sen omistajaksi yritetään haalia lisää kuntia koska MedOnen toiminta ylihinnoiteltuine palveluineen jatkuisi ennallaan.
Kiljavan sairaalahanke käynnistyi ja vietiin kuntien valtuustoissa päätökseen menneen valtuustokauden alkupuolella. Hanketta valmisteli konsultti, joka osoittautui yhden asian mieheksi, eli yksityisen lääkäribisneksen asiamieheksi, joka teki selvityksen, jossa ei julkiseen sektoriin perustuvaa toimintamallia asiallisesti ottaen oltu huomioitu juuri ollenkaan. Mitään kunnollisia vertailutietoja ei ollut käytettävänä. Konsultin esittämää mallia masinoitiin ennen kuulumattoman hienona, kannattavana ja kunnille edullisena.
Allekirjoittanut oli Järvenpään valtuustossa tätä selkeää yksityistämistä vastaan ja esitti hankkeen toteuttamista kuntien hallitsemana kuntainliittona tai liikelaitoksena, jossa palvelut tuotetaan julkisena toimintana. Jo silloin oli nähtävissä se mikä nyt on alle puolessa vuodessa käynyt toteen.
Yksityistämiskonsultin esityksen mukaan toteutettu malli on johtanut siihen, että yksityiset firmat rahastavat kuntia Kiljavalla yksinoikeudella. MedOnen ylihinnoittelu on johtanut siihen, että kunnat eivät kirjoita maksusitoumuksia eivätkä lähetä potilaita kuntoutukseen ja näin ollen koko idea on kuivumassa kokoon.
Kun kunnat joka tapauksessa joutuvat maksamaan sairaalan remonttikustannukset ja arvonlisäveron, jota oman toimintana järjestetyssä mallissa ei olisi ollenkaan, on Kiljavan kuntoutuksesta tullut todella hintavaa. MedOne on nyt pesemässä pörssiyhtiölle ominaiseen tapaan omat kätensä katastrofista vähentämällä työntekijöitä.
Nyt kuntien pitäisi ottaa lusikka kauniiseen käteen ja purkaa käyttöön otettu malli ja muuttaa se kuntien ja kuntalaisten etujen kannalta paremmaksi ja edullisemmaksi julkiseen toimintaa perustuvaksi kuntoutustoiminnaksi.
Kiljavan sairaalan taloudellinen katastrofi on myös varoittava esimerkki terveydenhuollon alueella koko maassa. Kiljavalla toiminnan hallinta ja päätösvalta on siirtynyt käytännössä täysin MedOnen käsiin eikä sairaalayhtiön poliittisin perustein valitulla hallituksella ole sen enempää lääketieteellistä kuin taloudellistakaan osaamista hallita asioiden kulkua. Kuntien valtuustot tai edes hallitukset eivät saa edes kunnollista informaatiota ja siksi Kiljavan talouskatastrofi ja yt-neuvottelut tulivat täytenä yllätyksenä.
Kiljavaa ei pelasta se, että sen omistajaksi yritetään haalia lisää kuntia koska MedOnen toiminta ylihinnoiteltuine palveluineen jatkuisi ennallaan.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
